Lihaton loppuviikko

Briteissä vietetään tällä viikolla tempausta, johon kaikkien kannattaa osallistua. Meat Free Week kannustaa lihansyöjiä miettimään, miten paljon lihaa käytämme ja mitä seurauksia tällä käytöllä saattaa olla - sekä tietysti luopumaan lihatuotteista viikoksi. Minä otin haasteen vastaan - otatko sinä? 

Okei, "minä teen näin, tee sinäkin!"-tyylinen kannustus aiheuttaa luultavasti enemmän ärsytystä kuin innostusta, etenkin jos kannustaja itse on liikkeellä älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon -asenteella (tästä lisää ihan pian). Kenellekään ei kuitenkaan tarvitse varmaan erikseen selittää, miksi lihansyönnistä luopuminen tai ainakin sen vähentäminen on hyvä juttu: terveysvaikutukset, ilmaston tilanne, eläinten kärsimysten vähentäminen, puhtaamman omatunnon saaminen... there's some for a start.

Minulle kirkas ykkössyy lihansyönnistä luopumiseen on/olisi ehdottomasti juuri eläinten tilanne. Valitettavasti en kuitenkaan ole itse oikea tyyppi puhumaan kasvissyönnin tai edes tämän kampanjan puolesta. En aloittanut lihatonta dieettiä tämän viikon maanantaina, vaan jo jonkun aikaa sitten, katsottuani koko illan toinen toistaan karmivampia videoita teurastamoista ja päätettyäni, että nyt tämän sanoinkuvaamattoman kamalan ja epäinhimillisen toiminnan tukeminen loppuu - taas kerran. 

Positiivisuuspostaukseni hyväntuulinen lihansyöjä / kiukkuinen kasvissyöjä -esimerkki ei ollut täysin tuulesta temmattu: olen itse poukkoillut näiden kahden, kieltämättä postausta varten aika vahvasti karrikoidun, asenteen välillä pienestä pitäen. Olen parmankinkun, pasta carbonaran ja monien muiden liharuokien suuri ystävä, mutta aloitin ensimmäiset kasvissyöntikokeiluni jo ala-asteella. Jonkun aikaa sitten onnistuin sinnittelemään vegeruoilla melkein vuoden, mutta sitten palasin taas vanhaan tuttuun kaavaan - josta yritän nyt uudestaan pästä eroon.

Ei sllä, että aiemmat kasvissyöntiyritykseni olisivat olleet hyödyttömiä. Niiden ansiosta emme enää käytä kotona lainkaan lihatuotteita, ja poikaystävästäni on tullut kokopäiväinen kasvissyöjä. Itsekin syön lihaa - siis silloin, kun ylipäätään syön sitä - harvoin, ehkä kerran viikossa tai kahdessa ravintolassa käydessäni.

Tästä huolimatta minun on vaikea ymmärtää, miksi täysin lihattomaan ruokavalioon siirtyminen tuntuu olevan minulle (ja monille muille) niin hankalaa, vaikka pidän lihansyöntiä moraalisesti arveluttavana. Onko kyse empatiakyvyn tai itsehillinnän puuttteesta? Vai enkö ehkä pohjimmiltani pidäkään lihansyöntiä niin hirveän pahana, jos olen valmis jatkaamaan sitä, olkoon vaikka miten satunnaisesti?

Erään moraalifilosofian teorian mukaan ihminen pitää jotain asiaa moraalittomana jos hän a) tuntee suuttumusta sitä tekeviä ihmisiä kohtaan [other-blame, reactive moral emotions] b) tuntee häpeää tehdessään sitä itse [self-blame, reflexive moral emotions]. Ehto b) täyttyy mulla lihansyönnin kohdalla helposti, mutta kohdasta a) en ole yhtään varma. Tuntuu ennemminkin, että olen jollain kierolla tavalla helpottunut siitä, että muutkin voivat syödä lihaa ja olla silti (muuten) tosi kivoja ja suoraselkäisiä ihmisiä. Tosin, kuten eräällä nettifoorumilla aiheesta sanottiin: I don't believe meat eaters are bad people, but I believe they could be better if they stopped killing animals for food. 

Tai ehkä kyse on siitä, että teuraseläimet eivät ole säännöllisesti läsnä kaupunkilaisten arjessa, joten niiden hyvinvointi on helppo karistaa mielestä. Kuinka moni pihvien ja kinkkujen ystävä suostuisi herkuttelemaan grillibileissä koiravartailla? 

Olen varma, että asiaan vaikuttaa myös se, miten yhteiskunta lihansyöntiin suhtautuu. Ottaen huomioon, että olen monen muun ihmisen tapaan saanut kuulla syyllistäviä kommentteja liittyen mm. kulttuuriseen taustaani, sukupuoleeni, vaatetyyliini, uravalintoihini ja jopa annoskokoihini, tuntuu omituiselta, ettei kukaan ole ikinä kritisoinut lihansyöntiäni. Se tuntuu olevan yleiseti hyväksytty juttu.

Tiedän tietenkin, että on aivan turha syyttää yhteiskuntaa tai kaupunkilaisarkea siitä, jos ei itse pysty vastustamaan kiusauksia. En ole varma, kannattaako siitä syyttää edes itseään. Yhden (lihaa syövän) ystäväni sanoin: "Kun kasvissyönti ei selkeästikään ole sulle hirveän helppoa, mikset voisi vaan syödä lihaa silloin kun haluat ja lopettaa asian miettimisen?".

Hyvä neuvo, ja ehkä joskus pystyn ottamaan siitä vaarin. En kuitenkaan ainakaan tällä viikolla. Sen sijaan kirjoitin äsken hakukenttään "tips for becoming and staying a vegetarian". Tulen kertomaan, jos löydän hyviä vinkkejä!

Tätä odotellessa, aiotko lähteä mukaan haasteeseen? Onko näiden asioiden pohtiminen tuttua? Jos syöt lihaa, tunnetko siitä huonoa omaatuntoa? Jos taas olet kasvissyöjä - paljasta salaisuutesi! 

Kommentit

  1. Hyvä postaus! Oon itse ollut puolisen vuotta kasvissyöjä ja sitä ennenkin söin lihaa vain jos muuta ei ollut tarjolla. Ajatus lihansyöntiin palaamisesta ei sinänsä houkuttele, mutta välillä väsyneenä ja nälkäisenä haluaisi vain tarttua siihen helpoimpaan vaihtoehtoon, joka yleensä on liha (ainakin täällä Suomessa). Yhteiskunnalla on tosiaan iso rooli siinä, miksi kasvissyönti tuntuu ehkä jotenkin hankalalta. Oon lukenut joitain mielenkiintoisia feministis-kasvissyöjätekstejä, jotka omalta osaltaan avasivat asiaa. Liha nähdään "tosimiehen ruokana" ja kun miesten johtamassa yhteiskunnassa eletään, niin lihasta kieltäytyminen on tottakai epäilyttävää ja outoa - kärjistetysti miehiä arvostetaan enemmän kuin naisia, jolloin myös "miesten ruoka" on arvostetumpaa ja kaikkien kuuluisi sitä haluta. Ehkä vähän kaukaahaettua osittain, mutta ihan kiinnostava näkökulma silti :) Eli tavallaan sosiaaliset paineet ovat lihansyönnin puolella, vaikka luulisi asian olevan toisinpäin kun ottaa huomioon ympäristö- ja terveysasiat ja muut.
    Mutta tsemppiä sulle lihattomaan viikkoon ja vegeilyyn muutenkin! Mun mielestä ainakin on hyvä, että edes pohtii näitä asioita, vaikka sitten välillä söisikin lihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ja paljon tsemppia myos sulle kasvissyontiin! Vaikuttaa tosin silta, etta sa hallitset sen ihan ilman tsemppauksiakin ☺

      Lihansyonti on tosiaan tehty kasvissyontia helpommaksi taallakin (on aina kiva menna ravintolaan ja huomata, etta kasvisvaihtoehto on sama kuin lihavaihtoehto, mutta vain ilman sita lihaa…) mutta Suomessa se tuntuu erityisen hankalalta. Mistakohan tama johtuu?

      Tiedatko, toi miehisyyden ja lihan suhde kuulostaa tosi tutulta. Melkein joka kerta jos tilaan liharuokaa ollessani syomassa poikaystavani kanssa, mun annos asetetaan sen eteen ja mulle taas tuodaan sen kasvisannos. Tavallaan taa on tosi hyva juttu, koska voin siina lautasia vaihdellessani vahan nolostua ja miettia, olisiko sittenkin kannattanut tilata vegeruokaa. Toisaalta taas en voi olla ajattelematta, onko sukupuoliroolit tassakin asiassa tosissaan nain vakiintuneita… 2010-luvun Lontoossa!

      Poista
  2. Tosi hyvä postaus taas! :) Minä olen ollut kasvissyöja puolet elämästäni eli 14 vuotta. Olen lakto-ovovegetaristi eli syön myös maitotuotteija munia, mutta munista vain vapaankanan munia tai mieluiten luomumunia. Tehotuotetuimmat häkkimunat eivät siis kuulu minun lautaselleni. Mulla kasvissyönti alkoi eläinrakkaudesta, olen pienestä pitäen ollut eläinten (kissojen, koirien ja hevosen) kanssa tekemisissä ja sitä kautta oppinut näkemään kuinka eläimetkin ovat tuntevia, oikeita olentoja ja niillä on oikeus hyvään elämään. Siksi ehkä päätös oli mulle helppo aikoinaan ja siinä olen pystynyt pysymään. :) Ehkä osaksi vaikutti sekin, että kävin koulua, jossa kasvissyönti oli ihan normaalia elämää, eikä siitä kiusattu ketään, paitsi heppatyttöjä kiusattiin hevosenlihamakkaroilla joskus. (Kävin Steiner-koulua)

    Oletko ajatellut, että voisit siirtyäsyömään luomulihaa, jos tuntuu vaikealta luopua liharuoista kokonaan? Totta kai luomu on kalliimpaa, ainakin Suomessa, mutta eläimet saavat elää vapaammin ja ulkoilla yms. :) Jos vaikka syö kerran viikossa lihaa, niin ei se luomuna varmaan hirveän kalliiksi tulisi. Mielestäni myös metsästetty riista (esim. hirvenliha tai linnut) on paljon eettisempää kuin tehotuotettu liha.

    Kasvissyöjien ja lihansyöjien pitäisi oikeastaan syödä saman verran kasviksia, vain proteiiniosuus korvaataan kasvisannoksessa jollain muulla, eli pähkinöillä, siemenillä, pavuilla, soijalla jne. Jos käyttää maitotuotteita, niin juustoista, rahkasta ym. saa proteiinia hyvin. :) Ja tietysti niistä munista.

    Kasvisruoka on todella hyvää, jos se on oikein valmistettua, ei mitään ylikypsiä juureksia tms. kiitos! :) Mun mielestä maailma on jo aika paljon parempi paikka, kun ihmiset edes miettivät lihansyönnin ongelmia ja tiedostavat ne. :) Siitä on hyvä jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Vau, 14 vuotta… olen aina erityisen vaikuttunut kun kuulen, etta joku on onnistunut pysymaan paatoksessaan lapsesta lahtien (varmaan siksi, etta itsekin tosiaan asiaa pienena monesti yritin, aina kuitenkin sekaruokavalioon palaten).

      Oon ajatellut, etta yksi kasvissyontiyritysten (ja poikaystavani kasvissyonnin) hyvia puolia on se, etta syon paljon aiempaa enemman kasviksia . Mutta sun kommentin myota rupesin miettimaan, voiko olla, etta mun pitaisikin lisata esim. just soijan pahkinoiden ja muun proteiinin maaraa, ja helpottaisiko tama kasvissyonnissa pysymista..

      Toinen juttu minka oon oppinut on just se, miten hyvaa kasvisruoka voi olla, jos sita ei ajattele vain liharuokana, josta on noukittu pois ne lihat… tehtiin viime viikolla esimerkiksi pad thaita tofulla, ja se oli oikeasti yksi parhaita ruokia mita oon koskaan syonut, liharuoat mukaan lukien! Jos sulla muuten on jotain hyvia suosikkirepsepteja tai kasvisruokaresursseja, olisin kiinnostunut kuulemaan niista! ☺

      Poista
    2. Kiitos paljon! Vau, 14 vuotta… olen aina erityisen vaikuttunut kun kuulen, etta joku on onnistunut pysymaan paatoksessaan lapsesta lahtien (varmaan siksi, etta itsekin tosiaan asiaa pienena monesti yritin, aina kuitenkin sekaruokavalioon palaten).

      Oon ajatellut, etta yksi kasvissyontiyritysten (ja poikaystavani kasvissyonnin) hyvia puolia on se, etta syon paljon aiempaa enemman kasviksia . Mutta sun kommentin myota rupesin miettimaan, voiko olla, etta mun pitaisikin lisata esim. just soijan pahkinoiden ja muun proteiinin maaraa, ja helpottaisiko tama kasvissyonnissa pysymista..

      Toinen juttu minka oon oppinut on just se, miten hyvaa kasvisruoka voi olla, jos sita ei ajattele vain liharuokana, josta on noukittu pois ne lihat… tehtiin viime viikolla esimerkiksi pad thaita tofulla, ja se oli oikeasti yksi parhaita ruokia mita oon koskaan syonut, liharuoat mukaan lukien! Jos sulla muuten on jotain hyvia suosikkirepsepteja tai kasvisruokaresursseja, olisin kiinnostunut kuulemaan niista! ☺

      Poista
    3. Yksi ehdoton suosikki on Gruusialainen kaalilaatikko/vuoka. :) Minun versioon tulee punakaalta, sipulia, tomaattipyrettä, kermaa tai smetanaa tai sekä että, mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Sekaan voi laittaa myös kuivattuja sieniä tai soijarouhetta.

      Teen aina gruusialaiseni kattilassa, johon vain laitan kaalin pilkottuna paistumaan miedolla lämmöllä ruokaöljyssä. Kun kaalin palaset ovat pehmenneet, niin että haarukka uppoaa niistä läpi, niin lisään sipulit, joita saa olla paljon. :) Sitten vain tomaattipyre sekaan (sekoitan sen noin puoleen desiin vettä ensin) ja kermaa n. 1-2 dl, Tästä kerma-tomaattiseoksesta pitäisi tulla sellaista kauniin väristä, mutta punakaali kyllä värjää sen tummemmaksi jossain vaiheessa. Sitten vain sopivasti suolaa ja mustapippuria sekaan, niin tulee aivan taivaallista ruokaa! :) Gruusialainen on siis valmista, kunhan kaali ja sipulit ovat pehmenneet sopivasti eli ovat kuitenkin napakoita ja pureskeltavissa. Kannattaa kokeilla, on todella hyvää!

      Pähkinöiden ym. lisäämistä ruokavalioon kannattaa harkita, tai ei vain harkita vaan lisätä. Minusta on aika kauheaa, että on myös kasvissyöjiä, jotka eivät syö kasviksia. Siis ruokavalio sisältää esim. pastaa, riisiä ym. ja soijarouhetta, munia ym. eli ruoka voi olla liharuoka ilman lihaa, jolloin se on sitten "kasvisruokaa". Kyllähän sillä maha täyttyy, mutta ei se sisällä oikeastaan mitään ravintoaineita. Kirjoitinkohan nyt mahdollisimman epäselvästi. :) Tarkoitan, että nykyihmisten ruokailutottumuksilla kasvissyöjäkään ei välttämättä syö yhtään terveellisemmin kuin lihansyöjä. Mulla on sellainen käsitys, että vehnää, perunaa yms. kannattaisi korvata aika paljonkin oikeilla kasviksilla, jotta ruoka olisi terveellistä eikä sisältäisi turhaa energiaa niin paljon.

      En ole itse ollut varsinaisesti mikään "terveysintoilija", mutta ruoan koostumusta/ravintopitoisuutta olen tässä pohtinut myös ihmisten osalta, kun ensin tutustuin eläinten oikeaoppiseen ruokintaan. :) Minun on ollut aina luonnostaan helppo pysyä hoikkana eikä painoa ole tarvinnut miettiä koskaan sen kummemmin, ja olenkin onnellinen, että voin syödä kaikenlaisia herkkuja ilman, että se näkyisi ainakaan ulkoisesti. :) Mun koira oli aikoinaan samanlainen: söi vaikka kuinka paljon, mutta pysyi ihannepainossa, mutta kissani sen sijaan tuppaa lihomaan liikaa vaikka syöttäisi vain lusikallisen ruokaa päivässä. :) Vähän laajeni tämä aihe kyllä nyt... :)

      Poista
    4. Mä en tiedä, miten oon saattanut missata tän mahtavan kommentin! Toivottavasti löydät vielä tänne, kun ois niin kiva jatkaa aiheesta..

      Toi mitä kuvailit, kasviksia syömättömät kasvissyöjät, kolahti: toi on just mun yksi huolista kasvissyönnin suhteen ja aika monesti mun harjoittama kasvissyönti näyttääkin tolta -- tofut, juustot sienet ja kananmuna on kovassa käytössä ja varsinaisten kasvisten määrä ei ehkä kuitenkaan niin iso kuin voisi olla (vaikka siltikin varmasti suurempi kuin aiemmin)...

      Toi gruusialainen vuoka kuulostaa superherkulliselta, pakko kokeilla! Kiitos paljon vinkistä! :)

      Poista
    5. Täällä ollaan! Olisi mukava kuulla, millaisella linjalla olet jatkanut? :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit! Thanks for taking the time to comment! :)