Lihaton loppuviikko

Briteissä vietetään tällä viikolla tempausta, johon kaikkien kannattaa osallistua. Meat Free Week kannustaa lihansyöjiä miettimään, miten paljon lihaa käytämme ja mitä seurauksia tällä käytöllä saattaa olla - sekä tietysti luopumaan lihatuotteista viikoksi. Minä otin haasteen vastaan - otatko sinä? 

Okei, "minä teen näin, tee sinäkin!"-tyylinen kannustus aiheuttaa luultavasti enemmän ärsytystä kuin innostusta, etenkin jos kannustaja itse on liikkeellä älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon -asenteella (tästä lisää ihan pian). Kenellekään ei kuitenkaan tarvitse varmaan erikseen selittää, miksi lihansyönnistä luopuminen tai ainakin sen vähentäminen on hyvä juttu: terveysvaikutukset, ilmaston tilanne, eläinten kärsimysten vähentäminen, puhtaamman omatunnon saaminen... there's some for a start.

Minulle kirkas ykkössyy lihansyönnistä luopumiseen on/olisi ehdottomasti juuri eläinten tilanne. Valitettavasti en kuitenkaan ole itse oikea tyyppi puhumaan kasvissyönnin tai edes tämän kampanjan puolesta. En aloittanut lihatonta dieettiä tämän viikon maanantaina, vaan jo jonkun aikaa sitten, katsottuani koko illan toinen toistaan karmivampia videoita teurastamoista ja päätettyäni, että nyt tämän sanoinkuvaamattoman kamalan ja epäinhimillisen toiminnan tukeminen loppuu - taas kerran. 

Positiivisuuspostaukseni hyväntuulinen lihansyöjä / kiukkuinen kasvissyöjä -esimerkki ei ollut täysin tuulesta temmattu: olen itse poukkoillut näiden kahden, kieltämättä postausta varten aika vahvasti karrikoidun, asenteen välillä pienestä pitäen. Olen parmankinkun, pasta carbonaran ja monien muiden liharuokien suuri ystävä, mutta aloitin ensimmäiset kasvissyöntikokeiluni jo ala-asteella. Jonkun aikaa sitten onnistuin sinnittelemään vegeruoilla melkein vuoden, mutta sitten palasin taas vanhaan tuttuun kaavaan - josta yritän nyt uudestaan pästä eroon.

Ei sllä, että aiemmat kasvissyöntiyritykseni olisivat olleet hyödyttömiä. Niiden ansiosta emme enää käytä kotona lainkaan lihatuotteita, ja poikaystävästäni on tullut kokopäiväinen kasvissyöjä. Itsekin syön lihaa - siis silloin, kun ylipäätään syön sitä - harvoin, ehkä kerran viikossa tai kahdessa ravintolassa käydessäni.

Tästä huolimatta minun on vaikea ymmärtää, miksi täysin lihattomaan ruokavalioon siirtyminen tuntuu olevan minulle (ja monille muille) niin hankalaa, vaikka pidän lihansyöntiä moraalisesti arveluttavana. Onko kyse empatiakyvyn tai itsehillinnän puuttteesta? Vai enkö ehkä pohjimmiltani pidäkään lihansyöntiä niin hirveän pahana, jos olen valmis jatkaamaan sitä, olkoon vaikka miten satunnaisesti?

Erään moraalifilosofian teorian mukaan ihminen pitää jotain asiaa moraalittomana jos hän a) tuntee suuttumusta sitä tekeviä ihmisiä kohtaan [other-blame, reactive moral emotions] b) tuntee häpeää tehdessään sitä itse [self-blame, reflexive moral emotions]. Ehto b) täyttyy mulla lihansyönnin kohdalla helposti, mutta kohdasta a) en ole yhtään varma. Tuntuu ennemminkin, että olen jollain kierolla tavalla helpottunut siitä, että muutkin voivat syödä lihaa ja olla silti (muuten) tosi kivoja ja suoraselkäisiä ihmisiä. Tosin, kuten eräällä nettifoorumilla aiheesta sanottiin: I don't believe meat eaters are bad people, but I believe they could be better if they stopped killing animals for food. 

Tai ehkä kyse on siitä, että teuraseläimet eivät ole säännöllisesti läsnä kaupunkilaisten arjessa, joten niiden hyvinvointi on helppo karistaa mielestä. Kuinka moni pihvien ja kinkkujen ystävä suostuisi herkuttelemaan grillibileissä koiravartailla? 

Olen varma, että asiaan vaikuttaa myös se, miten yhteiskunta lihansyöntiin suhtautuu. Ottaen huomioon, että olen monen muun ihmisen tapaan saanut kuulla syyllistäviä kommentteja liittyen mm. kulttuuriseen taustaani, sukupuoleeni, vaatetyyliini, uravalintoihini ja jopa annoskokoihini, tuntuu omituiselta, ettei kukaan ole ikinä kritisoinut lihansyöntiäni. Se tuntuu olevan yleiseti hyväksytty juttu.

Tiedän tietenkin, että on aivan turha syyttää yhteiskuntaa tai kaupunkilaisarkea siitä, jos ei itse pysty vastustamaan kiusauksia. En ole varma, kannattaako siitä syyttää edes itseään. Yhden (lihaa syövän) ystäväni sanoin: "Kun kasvissyönti ei selkeästikään ole sulle hirveän helppoa, mikset voisi vaan syödä lihaa silloin kun haluat ja lopettaa asian miettimisen?".

Hyvä neuvo, ja ehkä joskus pystyn ottamaan siitä vaarin. En kuitenkaan ainakaan tällä viikolla. Sen sijaan kirjoitin äsken hakukenttään "tips for becoming and staying a vegetarian". Tulen kertomaan, jos löydän hyviä vinkkejä!

Tätä odotellessa, aiotko lähteä mukaan haasteeseen? Onko näiden asioiden pohtiminen tuttua? Jos syöt lihaa, tunnetko siitä huonoa omaatuntoa? Jos taas olet kasvissyöjä - paljasta salaisuutesi!