23.3.2017

10 asiaa, joiden ansiosta Lontoo on maailman paras kaupunki


1. Lontoo on kansainvälinen

Lontoo on (ehkä Moskovan lisäksi) monikulttuurisin paikka, jonka tiedän. Varmaan juuri siksi lontoolaiset äänestivätkin EU:ssa pysymisen puolesta ja tulivat sankoin joukoin kaduille puolustamaan Eurooppaa Brexit-äänestyksen jälkeen. Kaupungin kansainvälisyys on yksi tärkeä syy sille, että kaltaiseni monikulttuurisessa perheessä kasvanut ihminen viihtyy täällä niin hyvin - lontoolaiset ovat lontoolaisia riippumatta siitä, mikä heidän etninen tai kansallinen taustansa on.

2. Lontoo on kaunis

Tarvitseeko tätä edes perustella? Olen asunut täällä yli viisi vuotta, ja edelleen hengitykseni salpautuu kun ihailen maisemia Waterloo Bridgelta tai kuljen Covent Gardenin kujilla.



3. Lontoossa on aina tekemistä

Sananlasku when a man is tired of London, he is tired of life ei ole syntynyt turhaan. You name it, we've got it. Mikä parasta, mielenkiintoista ja hauskaa tekemistä löytyy niin paksulle kuin ohuemmallekin kukkarolle (tsekkaa vaikka kirjoittamani artikkeli Lontoon ilmaisista nähtävyyksistä).

4. Lontoo tuntuu koko maailman pääkaupungilta

Normaalisti miettisin kaksi kertaa, ennen kuin kirjoittaisin yllä olevan lauseen, mutta tällaisena päivänä se sallittakoon. Etenkin, kun se on totta: Lontoossa ollessani tunnen olevani kaiken keskellä, ajan tasalla, kulttuurimaailman ytimessä. Osansa fiiliksessä on tietysti sillä, että Lontoosta pääsee niin helposti melkein minne vain, mutta ehkä vielä tärkeämmässä roolissa on se, että Lontoossa on melkein mitä vain.



5. Lontoo on vehreä

Lontoossa puisto on aina heti kulman takana. Kaikki tietävät Hyde Parkin, mutta isojen puistojen lisäksi kaupunki on täynnä pieniä puutarhoja ja puistoaukioita. Minuutin kävelymatkan päässä laitokseltani on kolme pientä puistoa, kymmenen minuutin säteellä ainakin kymmenen. Kesähelteillä saatan viettää monta päivää lähinnä vain käyskennellen laiskasti puutarhasta toiseen hyvän kirjan tai läppärin kanssa.

6. Lontoossa on helppo saada ystäviä

Metropolit ovat epäystävällisiä ja epäyhteisöllisiä betoniviidakkoja, eikö niin? Väärin! Yllätyn joka kerta uuden kaverin saatuani, miten helppo täällä on tutustua ihmisiin ja miten tuttavuus voi kehittyä ystävyydeksi kuin huomaamatta. Lontoolaisuus yhdistää.



7. Lontoo on monipuolinen

Lontoon sanotaan usein olevan yhden ison kaupungin sijasta monta pientä kaupunkia. Jokaisella kaupunginosalla on tosiaan oma, erityinen fiiliksensä, jotka olen ajan kanssa oppinut tuntemaan. Suuntaan Sohoon silloin kun kaipaan neonvärejä ja vilskettä, Angeliin kun haluan viettää hauskan, mutta rauhallisen illan kaupungilla, Cityyn metsästämään joko keskiaikaista tunnelmaa tai korkeita pilvenpiirtäjiä ja Shoreditchiin silloin, kun tarkoituksenani on bongailla uusinta katutaidetta. Monipuolisuus ulottuu kaupunginosien lisäksi myös esimerkiksi ravintolatarjontaan, museoihin, keikkoihin ja muihin tapahtumiin, lontoolaisia ihmisiä unohtamatta.

8. Lontoo on avarakatseinen


Come as you are, sillä lontoolaiset eivät tuomitse. Minun on itse asiassa vaikea kuvitella, mitä ihmisten pitäisi pukea päälleen, millä tavalla stailata hiuksensa tai miten rajusti meikata, jotta kukaan jaksaisi kiinnittää asiaan huomiota, ainakaan negatiivisessa mielessä (kohteliaisuuksien jakamisen britit kyllä osaavat). Kaikenlaiset leggins are not pants -"viisaudet" on heitetty aikoja sitten roskakoriin, eikä toisten tyyli-, ihmissuhde- tai muita valintoja kytätä silmä kovana - ja se on ihan älyttömän vapauttavaa.





9. Lontoo on ainutlaatuinen


Lontoossa olen saanut tehdä uskomattomilta tuntuvia asioita ja edennyt urallani tasolle, josta en Suomessa edes osannut haaveilla. En tietenkään ole ainoa - kaupunkiin saapuu viikoittain tuhansia tulokkaita rakentamaan unelmiaan. Mutta Lontoon ainutlaatuisuus ei rajoitu työelämään: tässä kaupungissa on jotain maagista. Lainaan taas kerran Doc Brownia:
Eight million, some native, some immigrant
Attracted to the fact that possibilities are infinite
It's no coincidence, drawn together like a magnet
Moaned about by old bigots and sad gits
 Lontoo todella on mahdollisuuksien kaupunki. 

10. Lontoo tekee iloiseksi


Tärkein syy sille, miksi pidän Lontoosta niin paljon, on fiilis, jonka se saa minussa aikaan. Lontoo tekee iloiseksi, Lontoossa on helppo hymyillä. Eikä ihme - onhan kyseessä maailman paras kaupunki.




Mikä sinun mielestäsi tekee Lontoosta niin ihanan ja ainutlaatuisen?

12.3.2017

San Francisco: auringonnousu laiturilla 39

Tiedättekö ne hetket, joiden tietää jo niiden tapahtuessa jäävän elävästi mieleen? Ensimmäisen aamumme San Franciscossa oli juuri sellainen. Olimme väsyneitä kahdentoista tunnin lennon ja lyhyeksi jääneiden yöunien jäljiltä, mutta emme malttaneet olla heti herättyämme lähtemättä tutustumaan meille kummallekin uuteen kaupunkiin.

San Franciso tulisi toimimaan kotinamme seuraavan kuukauden ajan, ja kaikki tuntui jännittävältä: keltaiset liikennevalot, ilman täyttävä eukalyptuksen tuoksu ja tuulessa heiluvat palmut. Kaikkein eniten meitä kuitenkin jännitti Pier 39.

Ulkona oli vielä täysin pimeää, kun saavuimme puiselle laiturille, mutta tiesimme tulleemme oikeaan paikkaan - merileijonat eivät varsinaisesti ole maailman hiljaisimpia olioita, eivät edes keskellä yötä. Mitä korkeammalle aurinko nousi, sen paremmin laitureille vieri viereen ahtautuneet eläimet tulivat esiin ja sen vilkkaammiksi ne kävivät. Hetki hetkeltä selkeämmin näkyviin piirtyivät myös vasemmalla San Franciscon upea horisontti ja oikealla synkkä Alcatraz.

Olen aiemminkin kirjoittanut aikaeron hyötykäytöstä, ja se kannatti tälläkin kertaa. Jos jostain paikasta koko San Franciscosta voi puhua turismin keskuksena, niin Pier 39:stä, ja päivisin merileijonia saa usein kurkotella muiden turistien selkien takaa. Varhain aamulla olimme paikalla käytännössä keskenämme - me ja merileijonat. Kuukautemme San Franciscossa ei olisi voinut paremmin alkaa.





8.2.2017

150 punnan kahvihetki ja kaksi ihanaa kahvilaa Itä-Lontoossa

Eräänä aamuna tällä viikolla puhelimeni piippasi: poikaystäväni oli myöhästynyt Amsterdamin-koneestaan. Tavallisesti 114 punnan lisälasku (sen verran maksoivat uudet liput iltalennolle) olisi saattanut harmittaa meitä, mutta näin semi-kaukosuhteessa se tuntui melkein siunaukselta: saisimmekin viettää vielä useamman tunnin yhdessä.

Onneksi omatkin työni vaativat kyseisenä päivänä fyysistä läsnäoloa vain muutaman tunnin ajan; niiden jälkeen heitin läppärin reppuun ja suuntasin kohti Itä-Lontoota, jonne poikaystäväni oli matkannut heti kentältä tekemään etätöitä.

Tukikohdaksemme valitsimme Exmouth Coffee Companyn (83 Whitechapel High Street). Se sijaitsee vain kivenheiton päässä Aldgaten ja Aldgate Eastin metroasemista sekä aivan Whitechapel Galleryn naapurissa. Kahvila on helppo löytää, sillä sen jättikokoinen herkkuhylly on sijoitettu strategisesti heti ikkunan viereen, ja muistan useammankin kerran ihailleeni paikan toinen toistaan herkullisemman näköisiä leivoksia ohitse kulkiessani. 





Tällä kertaa emme tyytyneet ihailemaan kakkuja ulkoa käsin ja saimme iloksemme huomata, että ne maistuvat aivan yhtä hyviltä kuin miltä näyttävät. Omenahyve toi jälkiruokapöytään usein kaivattua kirpeyttä. Pensansmustikka-juustokakku taas muistutti mielestäni virolaisia serkkujaan, mikä on tietysti minulta suuri kohteliaisuus.

Istumapaikaltamme oli suorat näkymät avokeittiöön, jossa herkut valmistuivat. Näettekö alla olevassa kuvassa kokin kädessä komeilevan ison kattilan? Hetkeä tämän kuvan nappaamisen jälkeen hän ojensi sen meille ja kehotti maistamaan valmistamaansa marenkitaikinaa. Minä jätin kunnian väliin, mutta poikaystäväni otti tilaisuudesta vaarin ja raportoi, että marenkien tapauksessa taikina on valmista luomusta herkullisempaa (Exmouth Coffee Companyn valmiita marenkeja emme tosin ole kumpikaan vielä maistaneet). 


Kahvilassa oli muutenkin leppoisa ja viihtyisä tunnelma, eikä kukaan tullut häätämään meitä pois tee- ja kaakaokuppien tyhjennettyä, mistä paikka kuin paikka saa tietysti etätyöntekijöiden kirjoissa automaattisen plussan. Parin tuntia ahkeroituamme päätimme kuitenkin jatkaa töitä jossain muualla. Kuljimme ehkä korttelin eteenpäin, kun huomiomme kiinnittyi toiseen todella suloiseen kahvilaan. Astuimme sisään Grounded Coffee Companyyn (9 Whitechapel Road), asetuimme mukavasti lukuisien tyynyjen täyttämälle sohvalle ja tilasimme teetä. Pöytään tuotu kannu oli samanlainen kuin edellisessä kahvilassa. Hetken päästä huomasimme toisenkin yhtäläisyyden: tiskin takaa meille vilkutti iloisesti sama kokki, joka oli vähän aiemmin tarjonnut meille marenkitaikinaa.

- It's the same restaurant! hymyili hän ja osoitti takaovelle, jonka kautta kahden kahvilan välillä  kulkeminen onnistui näppärästi.

Ei siis ihme, että viihdyimme myös Grounded Coffee Companyssa paremmin kuin hyvin. Aivan liian pian oli poikaystäväni aika lähteä kentälle ja minun suunnata takaisin yliopistolle seminaariin. Noin viiden tunnin kahvilareissumme hinnaksi tuli herkut ja lennolta myöhästyminen yhteen laskettuna noin 150 puntaa, mutta voin rehellisesti sanoa, että se oli jokaisen sentin arvoinen. Joskus kannattaa myöhästyä koneesta.

29.1.2017

Vuoden 2017 matkasuunnitelmat



Kun vuokrasimme tammikuun alussa kakkosasunnon Amsterdamista, muistutin itseäni: huomattava osa tänä vuonna tekemistäni matkoista tulee luultavasti olemaan Lontoon ja Amsterdamin välillä pörräämistä. Lisää tähän vielä Helsingin-lomat, joista olen Britanniaan muuton jälkeen nauttinut 4-6 kertaa vuodessa ja joista en ole valmis tinkimään. Ehdimmekö edes matkustaa minnekään muualle?

Katsotaan nyt, mutta toiveissa ainakin olisi! 

Poikaystäväni juhli syksyllä pyöreitä vuosia, ja lupasin hänelle niiden kunniaksi reissut kahteen suosikkikohteeseensa, Pariisiin ja Napoliin. Pariisi on näistä kahdesta helpompi toteuttaa, sillä sinne pääsee kätevästi junalla niin Lontoosta kuin Amsterdamistakin. Viettäisimme siellä mielellämme pidemmän aikaa (kaikille on varmasti tullut jo selväksi, miten paljon kaupungista tykkäämme), mutta jos aikataulut eivät jousta, on viikonloppupyrähdyksissäkin oma taikansa.

Napolin lähistöltä löytyy mm. tällaisia maisemia. Kuva: Pixabay
Hurmaava Napoli sen sijaan vaatii vähintään viikon. Kaikkien niiden ihanien pizzapaikkojen lisäksi meitä kutsuvat kaupungin taideaarteet ja vähän kauempana sijaitsevat upeat salarannat. Haluaisimme kiivetä Vesuviuksen kraaterille ja purjehtia Caprille - sanalla sanoen, viettää la dolce vitaa yhdessä Italian kauneimmista ja aliarvostetuimmista kaupungeista. 

Olemme toki suunnitelleet matkustavamme paljon myös ihanissa (ja yhä runsaslukuisimmiksi käyvissä, haha!) kotimaissamme. Suomi juhlii tänä vuonna satavuotista itsenäisyyttään, ja haluaisin sen kunniaksi viettää aikaa Helsingin lisäksi myös jossain pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Harmi, että kotimaassa matkustaminen vain on usein hankalaa ja etäisyydet pitkiä - mutta vuonna 2017 nämä (teko)syyt on pakko jättää omaan arvoonsa. Erityisesti houkuttelisivat luonnonpuistot, joista olen nähnyt muiden matkaajien blogeissa ja instoissa toinen toistaan upeampia kuvia, sekä saaristo, jonne voisi tehdä pyöräretken, eikä mökkiloma järven rannalla kuulosta sekään yhtään hullummalta. Katsotaan, minne oikeasti ehditään!

Pietarin lähialueilta taas löytyy mm. toinen toistaan upeampia palatseja. Kuva: Pixabay


Ehdottomalla must do -listalla on myös Venäjä, jossa en ole käynyt ihan luvattoman pitkään aikaan. Perheeni kanssa haluaisimme vierailla ennen kaikkea sukulaistemme luona Moskovassa ja mummolassa Rostovissa. Poikaystäväni taas haluaisi käydä ensimmäistä kertaa Pietarissa. Sinne nyt pääsisi helposti vaikka Helsingistä - kunpa viisumivapaus vain vihdoin koittaisi! 

Myös Virossa haluaisin ehdottomasti käydä, edes päiväristeilyllä Tallinnassa. Kohuke-varastoni kaipaavat pikaista täydennystä! (Jos et tiedä, mitä kohuke on, olet onnistunut missaamaan ehkäpä maailman herkullisimman välipalan. Säälin kaikkia niitä suomalaisturisteja, jotka raahaavaat Tallinnasta tuliaisina viinalaatikoita eivätkä edes tiedä, mitä aarteita supermarkettien maito-osastoilta löytyy). 

Kyllä kiitos! Kuva: Pixabay


Jokavuotinen projektimme, Brittimatkailu, on ollut Brexit-äänestyksen jälkeen hieman jäässä. Täytyy kuitenkin muistaa, että tältä saarelta löytyy paljon ihania alueita, jotka äänestivät unionissa pysymisen puolesta ja joiden asukkaista suurin osa suhtautuu maahanmuuttajiin positiivisesti tai ainakin neutraalisti. Kalenterissa on jo työmatka Cambridgeen, jonka lisäksi haluaisin käydä ainakin ihailemassa Stonehengea - viime kerrasta on jo melkein 20 vuotta! 

Tänä vuonna meillä on ensimmäisen kerran myös mahdollisuus retkeillä helposti Hollannissa. Mun listalla ykkösenä on keväisen tulppaaniloiston ihailu puutarhoissa ja kukkapelloilla. Pikkukaupunki Haarlem on sen verran lähellä, että siellä on helppo piipahtaa vaikka puolipäiväretkellä. Leiden ja Utrecht ovat molemmat vain lyhyen junamatkan päässä. Haluaisin myös vuokrata veneen ja purjehtia Amstel-jokea pitkin läheisiin pikkukyliin ja luontokohteisiin. Toisaalta Amsterdamissa itsessään riittää vielä paljon koluttavaa.

Esimerkiksi tällainen hotelli omalla yksityisaltaalla voisi olla ihan kiva :D Kuva: Pixabay


Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, meidän olisi poikaystäväni kanssa tarkoitus juhlistaa kymmenvuotispäiväämme Kreikan saaristossa, jossain mahdollisimman ihanassa hotellissa. Kohteen tulisi olla sellainen, jonka ilmasto ja uintivedet pysyvät lämpimänä pitkälle syksyyn ja joka ei ole ns. bileturisteiden ykkösvalinta - mutta samalla sinne tulisi päästä kätevästi julkisilla, eli esim. korkealla vuoristossa tai syvällä sisämaassa sijaitsevat, vain autolla saavutettavat luksushotellit eivät sovi. Olemme toki valmiita harkitsemaan Kreikan lisäksi myös muita kohteita - tunnelma on tärkein. Vinkit ja ideat otetaan kiitollisena vastaan! 

Tässä siis meidän matkasuunnitelmia vuodelle 2017. Löytyykö sinun listaltasi samoja kohteita? 

22.1.2017

Matkavuosi 2016

Ihana Taormina



Uskomaton. On aika jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan koota kaikki viime vuoden matkat saman postauksen alle. (Vuoden 2015 matkat löydät täältä, ja vuoden 2014 täältä). Jos minun pitäisi kuvailla matkavuotta 2016 yhdellä sanalla, olisi se uskomaton - en olisi viime tammikuussa osannut kuvitellakaan, kuinka paljon tulen vuoden aikana matkustamaan. 

Matkavuoden korkkasi helmikuinen reissu Pariisiin. Pariisi on muutaman viime vuoden aikana noussut yhdeksi ehdottomista suosikkikohteistamme, ja kerta kerralta tutummalta tuntuvaan kaupunkiin palaaminen on aina yhtä ihanaa. Tämä matka vain vahvisti rakkauttamme kaupunkia kohtaan: kroisanteista katutaiteeseen, kaikki on Pariisissa omaa luokkaansa.

katutaidetta Pariisissa


Maaliskuussa kävin Doverissa ja Hollannissa - kummassakin ensimmäistä kertaa! Enpä olisi muuten Amsterdamiin ensi kertaa saapuessani uskonut, että kymmenen kuukauden kuluttua meillä olisi kaupungissa oma vuokrakämppä, hahah. 

Yleensä matkojen odottaminen saa aikaan vain positiivisia fiiliksia, mutta huhtikuista reissua New Yorkiin jännitin monta kuukautta: olihan sen tarkoituksena esitellä tutkimustani maailmankuulussa Columbian yliopistossa. Jännityksestä huolimatta niin esitelmä kuin matkakin sujuivat hyvin, ja jäin velvollisuudet hoidettuani pariksi päiväksi New Yorkiin ihan vain turistin ominaisuudessa.
Auringonnousu New Yorkin High Linella


Vapuksi onnistuimme poikaystäväni kanssa nappaamaan edulliset junaliput kylmään, mutta mielenkiintoiseen Liverpooliin. Pian Beatlesien kotikaupungista palattuamme lähdimme viikon lomalle Sisiliaan. Pidimme tukikohtanamme barokkiarkkitehtuuristaan tunnettua Catanian kaupunkia, jonka lisäksi kävimme Siracusassa, Taorminassa ja Etnalla. Kaltaiselleni Italia-fanille kyseinen matka oli odotetusti aika lailla napakymppi: Italians simply do it better.

Kuten yleensäkin, matkatahtimme hidastui kesällä - halusimmehan nauttia Lontoon helteistä kaikessa rauhassa. Tästä huolimatta kävimme uudestaan Pariisissa. Teimme myös päiväretken Englannin etelärannikon vilkkaaseen ja aurinkoiseen Brightoniin.

Elokuu & Eiffel-torni


Syyskuussa vietin viikonlopun Windsorissa sijaitsevassa vanhassa englantilaishuvilassa. Lokakuun lopussa suuntasin uudestaan Amsterdamiin, josta en ollut tällä kerralla ihan yhtä innoissani kuin aiemmin. Onneksi fiilikset kaupunkia kohtaan ovat nyt taas kallistuneet positiivisen puolelle!

Marraskuussa oli vuoden yllättävimmän ja pisimmän reissun aika: vietimme koko kuukauden Kalifornian San Franciscossa. Mahdollisuus paeta pimenevää syksyä Tyynenmeren rannalle tuli eteemme hyvin lyhyellä varoitusajalla. Ehkä siksi tuntuu, etten ole vielä kunnolla edes aloittanut koko matkan prosessointia; USA:n rennoimmasta kaupungista on siis tulossa vielä aika monta postausta myös tänne blogin puolelle.

The essential San Francisco


Kuukauden mittaisen matkan jälkeen olisin rehellisesti sanottuna viettänyt mielelläni koko loppuvuoden Lontoossa, mutta työasiat kutsuivat minut kuitenkin vielä vuoden kolmannen kerran Amsterdamiin. Tämän lisäksi suuntasin joulukuussa myös peribrittiläisen pikkujouluviikonlopun viettoon Windsorissa.

Tässä luettelemieni matkojen lisäksi kävin neljä kertaa Suomessa, joka oli myös vuonna 2016 se yleisin matkakohteeni. Pisin kotimaanreissu kesti lähes kolme viikkoa, lyhyin vähän alle viikon. Kuten aina, Helsingissä vietetyt päivät olivat täynnä ihania, hauskoja ja mielenkiintoista hetkiä rakkaiden seurassa; viime vuoden kohokohtiin kuuluivat mm. Pääsiäisen vietto tutussa kirkossa, upeat valapäiväjuhlat Upinniemessä, pikkutunneille tanssiminen Helsingin yössä, suppailu tuulisella Töölönlahdella ja polskuttelu aurinkoisella uimastadikalla, vain muutamia mainitakseni.

Vaikka reissasin vuoden aikana yllättävän paljon, ihan kaikki matkasuunnitelmat eivät toteutuneet. Minun oli alkujaan tarkoitus tehdä enemmän retkiä kotisaarellamme - into Brittimatkailuun kuitenkin laantui kummasti Brexit-äänestyksen jälkeen. Puuttumaan jäivät myös Venäjän- ja Viron-reissut, joiden kohdalla kyse ei tosin todellakaan ollut innokuudeen, vaan ennemminkin jaksamisen puutteesta.

Voin nimittäin rehellisesti sanoa, että juuri tämän enempää en viime vuonna olisi jaksanut matkustella. Näin jälkikäteen olen kuitenkin todella tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että sain reissata näin paljon, enkä vaihtaisi yhtäkään matkoista pois. Toivotaan, että matkavuodesta 2017 tulee vähintään yhtä onnellinen, hauska ja mielenkiintoinen!

Käytiinkö vuoden aikana samoissa paikoissa? Millaiselta sinun matkavuotesi muuten näytti?

4.12.2016

Parasta San Franciscossa?



Haluan melkein nipistää itseäni kun mietin, että olen viettänyt jo monta viikkoa upeassa San Franciscossa, Californian auringon alla. Kaupunki ja osavaltio ovat toki molemmat jo etukäteen tuttuja tv-sarjoista, elokuvista ja matkailukirjoista, mutta tänne saapuminen tuntui silti todelliselta seikkailulta. Itse asiassa San Francisco on ylittänyt ennakko-odotukseni jo useampaan otteeseen. Mutta mikä täällä on parasta?

Joku vastaisi varmasti sään, eikä syyttä. Etukäteen meitä varoiteltiin, että täällä voisi olla loppusyksystä vähän kylmä. Hmm, itse en kutsuisi kahdenkymmenen celsiusasteen tuntumaan kohoavia lämpötiloja erityisen viileiksi, mutta toki meidän perspektiivi on vähän erilainen kuin lämpöön tottuneilla paljasjalkaisilla kalifornialaisilla. Totuuden nimissä on tosin mainittava, että paikallisten mukaan tämä marraskuu on ollut lämpimin miesmuistiin - mahtavaa!

Entäpä sitten Golden Gate? Monet kutsuvat sitä maailman kuuluisimmaksi sillaksi. Itse en ole ihan samaa mieltä - Tower Bridge? Ponte dei Respiri? Ponte Vecchio? - mutta yksi tunnetuimmista se on ihan varmasti. Melkein kolmen kilometrin mittainen rakennelma onnistuu näyttämään samaan aikaan sekä sirolta että jykevältä. Erityisen hauskaa on ylittää se jalan illan pimetessä: matka  on tuulinen ja jopa vähän pelottava, mutta todellakin vaivan arvoinen (huom! lähde liikkeelle tarpeeksi aikaisin - talvisin sillalle ei päästetä jalankulkijoita kuuden jälkeen).


Maisemat. San Francisco on kukkuloiden kaupunki, mikä tarkoittaa ainakin kahta asiaa: sitä, että korkkarit kannattaa jättää suosiolla kotiin (en käyttänyt omiani kertaakaan koko kuukauden aikana) ja ottaa niiden tilalle matkalaukkuun vielä yksi pari lenkkareita, sekä sitä, että melkein matkalla kuin matkalla on pakko pysähtyä useamman kerran ihailemaan maisemia. Yllä olevassa kuvassa ei muuten komeile Golden Gate, vaan sen vähemmän tunnettu serkku, Bay Bridge. Tajusimme vasta paikan päällä, että olimme usein luulleet sitä Golden Gateksi katsoessamme San Fransciscon keskustasta otettuja kuvia, joissa silta pilkistää pilvenpiirtäjien takaa - Golden Gatea on nimittäin tosi vaikea ellei mahdoton bongata ydinkeskustasta käsin.



Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään: upea rannikko, historialliset kaapelivaunut, Alcatraz, finanssikeskustan vilkkaat kadut ja rauhalliset kattopuutarhat, laaja ja mielenkiintoinen museotarjonta... Jos meidän olisi jostain syystä pakko valita kaikista hauskoista nähtävyyksistä ja tekemisistä vain yksi suosikki, vaaka kallistuisi kuitenkin varmasti merileijoniin. Tapasimme heidät heti ensi ensimmäisenä päivänä, kun heräsimme aikaeron - ja varmaan osaltaan myös innostuksen - vuoksi aamuyöstä ja päätimme lähteä kävelylle lähialueelle. Muistan ensimmäisestä aamusta eukalyptuksen tuoksun, puiset laiturit ja horisontin takaa nousevan mustan, aamuhämärässä pelottavalta ja jättimäiseltä näyttäneen vuoren, joka paljastui auringon noustua vihreäksi ja suhteellisen matalaksi kukkulaksi - ja ne merileijonat, joita emme aluksi erottaneet valtameren pimeydestä mutta joiden ääniä oli mahdoton olla kuulematta.

Veikeä leijonayhdyskunta on hurmannut turisteja ja paikallisia laiturilla 39 jo 90-luvun taitteesta lähtien, kun sen ensimmäiset jäsenet tykästyivät yhteen kaupungin lukuisista satamista ja valtasivat sen itselleen. Suloiset otukset ovat siis täysin vapaita ja voivat mennä ja tulla oman mielensä mukaan - niiden seuraaminen ei siis ole pelkästään hauskaa, vaan myös eettisesti kestävää ajanvietettä.

Onneksi suosikkeja ei kuitenkaan oikeasti ole pakko valita - San Francisco on nimittäin täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempaa tekemistä. Lisää siitä ihan pian! 

Mikä sinusta on parasta San Franciscossa? Tai jos et ole käynyt paikalla - mikä tämän postauksen kohdista kuulosti kiinnostavimmalta? Ja hei, kuuluuko maailman kuuluisimman sillan titteli todella Golden Gatelle?

19.11.2016

Amsterdamin plussat ja miinukset



Käydessäni Amsterdamissa ensi kertaa tämän vuoden alussa ihastuin siihen. Tykkäsin kukista, kanaaleista ja ruokatarjonnasta, taiteesta, kompaktista koosta ja rennosta tunnelmasta. Edes vuodenaikaan nähden kohtuuttoman kylmältä tuntunut viima ja sitkeä flunssa eivät pilanneet lomafiiliksiä.

Muutama viikko sitten matkustin kaupunkiin toisen kerran. Koska on mahdollista, että pääsen/joudun Alankomaiden Venetsiaan useammallekin työmatkalle tulevien kuukausien aikana, oli näkökulma tällä kertaa realistisempi ja ehkä jopa vähän kriittinen: mieleen hiipi välillä jopa, että olisin ehkä mieluummin matkannut sinne ihan oikeaan Venetsiaan.

Ymmärsin toki fiiliksen johtuvan pitkälti siitä, että olen väsynyt (suhteellisen) kovaan matkatahtiin. Not just a first world problem, but a first world problem to the max. Koska yleensä katselen matkakohteita ruusunpunaisten lasien läpi enkä juuri löydä niistä mitään kritisoitavaa, päätin kuitenkin ottaa säännön vahvistavasta poikkeuksesta hyödyn irti ja kirjoittaa tällä kertaa paitsi Amsterdamin kivoista, myös sen vähemmän kivoista puolista.

Aloitetaan jutuista, jotka sopivat kumpaankin kategoriaan. Ihan ensiksi, pyöräily.


On mahtavaa, että Amsterdamia eivät hallitse autot, ja että sen asukkaat pitävät niin kansanterveydestä kuin yhteisestä planeetastamme huolta jättämällä kiesit kotiin - tai vielä mieluummin kauppaan - ja polkemalla töihin. Kahdella pyörällä tuntuvat täällä liikkuvan kaikki vauvasta vaariin. Monet polkevat korkokengissä tai kännykkä kädessä - pyöräily täällä on selkeästi turvallisempaa kuin Briteissä.

Alkuihastuksen jälkeen olen kuitenkin huomannut, että pyörät pääsevät myös sinne, minne ne eivät kuuluisi, eivätkä ne tunnu hirveän mielellään väistävän jalankulkijoita. Koska itselleni kävely on kaupungissa se kaikkein tärkein ja mieluisin liikkumismuoto, tuntuu ahdistavalta joutua väistelemään jalkakäytävien kautta oikaisevia kiitopyöräilijöitä tai punaisia päin polkevia porukoita. Toki tätä tapahtuu myös muualla, mutta Amsterdamissa pyöriä on niin paljon, että ongelmat korostuvat. Unelmissani kaupungit rakennettaisiin ensiksi jalankulkijoiden, sitten pyörien ja julkisen liikenteen ja vasta sitten autoilijoiden ehdolla, mutta kaupunkisuunnittelua ei taideta hirveän monessa paikassa hoitaa mun unelmien pohjalta ;). Ehkä pitäisi vain itse opetella paremmaksi pyöräilijäksi, jotta voisin estoitta jakaa monen muun matkailijan hehkutuksen siitä, miten kivaa Hollannissa on liikkua.



Amsterdamin koko on toinen juttu, jossa on mielestäni puolensa ja puolensa. Kaupunki on niin kompakti, että ainakin keskustan alueella kaikkialle pääsee kävellen (jos ei pelkää niitä pyöriä..). Vaikka hotellin ottaisi kauempaa (me yövyimme viimeksi Amsterdam Oostin alueella, mutta tästä - ja mahtavasta hotellistamme! - lisää myöhemmin), ei julkisiin välttämättä tarvitse turvautua. Tämä tekee Amsterdamista hyvän kohteen lyhyemmällekin lomalle: keskeiset nähtävyydet on helppo ruksia listalta viikonlopussa, vaikka niihin syventymiseen voisi helposti käyttää viikkoja. Tai vuosia - viikon kun voisi helposti omistaa jo pelkästään Van Gogh -museolle.

Mutta onko Amsterdam kuitenkin "liian" pieni, ainakin suurkaupunkien ystävälle? Rakastan metropoleja, jotka eivät koskaan nuku ja joissa tuntuu, että mahdollisuuksia on rajattomasti. Amsterdamissa tätä fiilistä ei tule. Vastapainoksi se tarjoaa kuitenkin paljon muuta: rauhallisuutta, lyhyitä välimatkoja ja viihtyisää, pikkukaupunkimaista tunnelmaa.



Sitten ne miinukset. Ensimmäistä en osaa pehmentää mitenkään: hintataso. Amsterdamissa on kallista! Etenkin hotelleista ja Airbnb-kämpistä voi joutua pulittamaan aivan järjettömiä hintoja, mutta myös ravintoloiden laskut ovat saaneet meidät useamman kerran kohottamaan kulmakarvoja. 

Seuraava miinuspiste, kieli(taidon puute), menee oikeastaan meidän eikä Amsterdamin piikkiin. Koska puhun seitsemää kieltä, olen tottunut tuntemaan oloni kotoisaksi myös ulkomailla. Myös ranskaa ja saksaa olen opiskellut sen verran, että pystyn ainakin tarvittaessa kysymään paikallisilta neuvoa tai kulkuohjeita heidän omalla kielellään. Hollantia sen sijaan en osaa yhtään. Amsterdamissa kaikki puhuvat mahtavaa englantia, eikä varsinaista ongelmaa siis ole, mutta tunnen oloni aina hitusen vähemmän viihtyisäksi kohteissa, joiden kieltä en osaa - kohteliaisuudesta nyt puhumattakaan. Pidemmillä matkoilla kielitaidon puute rajoittaa myös kulttuuritarjonnasta nauttimista: teatterissa tai stand up -keikoilla ei oikein tule käytyä, jos ei ymmärrä mistä niissä on kyse, hahah.



Mutta kriittinen tai ei, onhan mun pakko myöntää, että Amsterdam on aika mahtava kaupunki. Turvallisen tuntuinen, siisti, vilkas, mielenkiintoinen ja kaunis. Omalaatuinen, helposti tunnistettava arkkitehtuuri on ehdottomasti yksi sen valttikorteista - kuva voisi olla ihastumatta piparkakkumaisiin talorivistöihin tai keskustaa halkoviin, näin syksyn kunniaksi keltalehtisten puiden reunustamiin kanaaleihin?

Entä sitten taide? Olen jo kuolannut paikallista museokorttia, jolla pääsee vapaasti kymmeniin ellei satoihin museoihin, vaikka voi olla, ettei sille tulisi työmatkoilla kuitenkaan tarpeeksi käyttöä. Rijksmuseum löytyy usein maailman parhaiden museoiden listalta, ja jo aiemmin hehkuttamani Van Gogh -museo liikutti meidät viimeksi kyyneliin. Onneksi on myös kulttuuria, josta nauttiminen ei riipu kielitaidosta!

Vaikka valitinkin jo niiden hintatasosta, on pakko kuitenkin kehua myös Amsterdamin ravintoloita. Kiinnostavia ruokapaikkoja on paljon ja joka makuun. Tällä reissulla söimme yhtenä päivänä illalliseksi bataattiranskalaisia ja seuraavana seitsemän ruokalajin maistelumenun.  Mikä parasta, kummassakin paikassa oli rento meininki, ja rentous yleisesti on mielestäni yksi kaupungin kivoimpia ominaisuuksia.






Jokaisessa kaupungissa ja matkakohteessa on omat plussansa ja miinuksensa, joiden välillä turisti tasapainoilee matkakohdetta valitessaan. Amsterdamissa vaaka kääntyy selkeästi plussan puolelle. 

Pitkälti kyse on toki myös henkilökohtaisista mieltymyksistä. Tässä vaiheessa tunnen kaupunkia vasta pintaraapaisun verran, ja olen varma, että tulen yllättymään sen suhteen positiivisesti vielä monet kerrat. Mutta voin jo nyt sanoa, että vaikka Amsterdamilta puuttuu monta mun lempikohteille tyypillistä ominaisuutta - se ei ole suurkaupunki, sitä ei ole suunniteltu kävelijöiden ehdoilla, siellä ei ole erityisen lämmintä eikä paikallinen kieli muistuta edes etäisesti italiaa :D - on se kuitenkin jotenkin onnistunut livahtamaan suosikkikaupunkieni listalle. Toivottavasti se pysyy siellä myös tulevien työmatkojen aikana - ja jos ei, niin olen joka tapauksessa etuoikeutettu saadessani tutustua taas yhteen paikkaan vähän pintaa syvemmältä. 

Tuntuuko kenestäkään muusta omituiselta kirjoittaa negatiivisia mielipiteitä jostain kaupungista tai paikasta? Suurin osa kohteistahan on ihania omalla tavallaan, ja mulle tuli jo tämän postauksen kirjoittamisesta melkeinpä huono omatunto. Jos olet käynyt Amsterdamissa, oletko samaa mieltä mun listauksen kanssa, vai näyttäisikö sun plussat ja miinukset aivan erilaisilta?