London2017: Maratoonareita ja manspleinaajia

Terveisiä MM-humun keskeltä Lontoosta! Yleisurheilun maailmanmestaruuskisat alkoivat perjantaina, ja vaikka penkkiurheilu ei yleensä kuulu harrastuksiini, olen viettänyt jo useamman tunnin naisten kisoja telkkarista seuraten. En ihan oikeasti tiedä, miksi miesten urheilu saa mediassa enemmän huomiota. 

Tai tiedän toki - ainakin osittain asiaa selittää seksismi, joka on ehtinyt jo ensimmäisen kisaviikonlopun aikana löytää useamman kerran tiensä myös brittien yleisradio BBC:n selostuskoppiin.  Eilen selostaja ihmetteli suorassa lähetyksessä, miksei suoritukseensa valmistautuva naisurheilija hymyile enemmän (yes, for real). Tänään kommentaattori taas hehkutti kovaan ääneen "kaikkien aikojen parasta brittisijoitusta" Callum Hawkinsin juostua neljänneksi miesten maratonissa - vaikka vieressä istui Paula Radcliffe, joka on pitänyt maratonin maailmanennätystä nimissään jo 15 vuotta. Pian BBC korjasi kyseessä olevan paras sijoitus miesten sarjassa, mutta voisitteko kuvitella samanlaista lapsusta toisin päin? En minäkään.

Osittain tämän ärsyttävän asenteen vuoksi, osittain taas siksi, että naisten sarja yksinkertaisesti kiinnosti meitä enemmän, päätimme tänään skipata miesjuoksijat ja lähteä sen sijaan kannustamaan naisten maratonia. Suurin osa kisatapahtumista järjestetään vuoden 2012 Olympialaisia varten rakennetulla stadionilla itä-Lontoon Stratfordissa. Maraton sen sijaan kiersi suoraan kaupungin sydämessä: reitille mahtuivat niin St. Paulsin katedraali, Big Ben, Somerset House kuin Towerin siltakin - ja tietysti koko joukko innokkaita katsojia. 

Me päätimme seurata kisaa kauniilta Royal Exchangen aukiolta. Saavuimme paikalle, kun kisasta oli juostu noin tunti, ja jäimme innoissamme odottamaan maratoonareita. Pian kulman takaa kaarsi näkyviin ensimmäinen juoksija. Koko katu puhkesi aplodeihin (jotka olivat erityisen voimakkaita siksi, että tässä vaiheessa kisaa johti britti). Aivan perässä seurasi joukko takaa-ajajia, ja heidän perässään.. Hetkinen. Lukiko tuon paidassa Hyryläinen?

Luki! Tiesimme Suomen Anna-Mari Hyryläisen olevan mukana kisassa, mutta emme olleet odottaneet hänen juoksevan niin lähellä kärkeä. Hyvä Anna-Mari!!! huusimme Hyryläiselle; Ota kuva, ota kuva! kameransa kanssa kadunvarteen leiriytyneelle poikaystävälleni. Suurimmat aplodit säästin kuitenkin viimeisinä juokseville: ehkä siksi, että asema on itselleni tuttu lapsuuden uintikisoista (:D) tai ehkä siksi, että kaikkien muiden perässä juokseminen vaatii varmasti aivan erityistä sisua. 

Reilua tuntia myöhemmin maaliviivan läheisyydessä seisoessamme huomasimme iloksemme, että Bankin kohdalla viimeisenä juossut kilpailija oli kirinyt useammankin kanssasisarensa ohi. Saimme seurata lähietäisyydeltä myös Rose Chelimon ja Edna Kiplagetin välistä kultamitalitaistoa sekä lopulta 25:ksi nousseen Hyryläisen loppukiriä. Kätemme olivat punaiset kaikesta taputtamisesta, me itse aivan fiiliksissä huikeista urheilijoista. 

Viimeisen kilpailijan lähestyessä maaliviivaa vieressämme seissyt mies päätti kommentoida kisaa. 

- Näyttää siltä, että tuo on heille aika rankkaa, mies arvioi. - Kannattaisi treenata 30 mailille, niin 26 mailia tuntuisi helpolta.

Mies vaikutti ystävälliseltä, joten purin kieltäni ja hymyilin. Mitäpä olisin edes voinut sanoa? Toiset juoksee maratoneja, toiset manspleinaa.

Seuraako kukaan muu MM-kisoja? Onko Suomen kisastudioissa sorruttu manspleinaukseen?