Brittibiitsillä tammikuussa

Olin mankunut poikaystävälleni jo pitkään haluavani rantalomalle. Tavatessamme eilen duunin jälkeen ravintolassa hän sitten kertoi vievänsä minut biitsille...

Okei, ei se ihan niin mennyt. Olin kyllä pari kertaa vihjannut T:lle siitä, miten kivaa olisi lähteä hiihtolomalla etelään, mutta vihjailu loppui siinä vaiheessa, kun sain käsiini ensi kuun työvuorolistan ja tajusin, ettei mulla mitä luultavammin tule olemaan hiihtolomaa tänä talvena.

Ihan totta ei ollut sekään, että pieni vaihtoehtolomamme olisi ollut T:n käsialaa. Kuljimme rauhassa pitkin Thamesin rantaa, kun bongasin laskuveden siltojen alta paljastaman hiekkarannan.

-Mä en ole ikinä ollut tuolla, sanoin. Mennäänkö?

-Mennään, sanoi poikaystäväni, ja niin lähdimme laskeutumaan korkeaa portaikkoa pitkin alas rantaan, huolimatta siitä, että, että sää oli Lontoon mittakaavalla aivan järjettömän kylmä.

Multa kysytään usein vinkkejä Lontoon salaisista paikoista, ja tämä Thamesin biitsi nousee nyt ehdottomasti listalle. Ristiriitaista tässä on se, ettei paikka ole varsinaisesti salainen: senhän näkee joenvartta kulkevilta kaduilta, silloilta, ja vastarannaltakin. Tästä huolimatta se oli kuitenkin ainakin talvi-illalla aivan autio. Oli aika uskomaton kokemus kulkea pitkin Lontoon keskustaa aivan kahdestaan, jykevien siltojen alta ja salaisten pienten laiturien ohitse.

Kaikista uskomattominta olivat kuitenkin taas kerran maisemat. Kävelimme London Bridgelta aina Soutbank Centerille asti, ja matkalla ohitimme muun muassa Saint Paul'sin katedraalin, Tate Modernin ja Oxo Towerin. Takanamme välkkyivät Cityn ja Canary Wharfin valot.

Ja kuten rantalomalla kuuluukin, kaiken huipensi T:n hiekkaan piirtämä perinteinen rakkaudentunnustus, haha :)

Oletko käynyt Thamesin salaisella (tai vähemmän salaisella) rannalla? Tiedätkö samanlaisia paikkoja muissa kaupungeissa?