Juhliin suoraan lennosta
Ja kuten lupasin, tässä heti jatkoa parin päivän takaiselle
postaukselle eksootisesta (:D) synnyinkapungistani Rostovista. Tällä kertaa
palaan samalle reissulle ja oikeastaan sen ensimmäiseen iltaa.
En siis osannut lentokoneesta Rostovin kentälle kahdeksan aikaan illalla astuessani
arvatakaan, että joutuisin kahden lentomatkan ja muutaman tunnin Pietarissa
hengailun jälkeen suoraan arvokkaisiin juhliin. En ymmärtänyt epäillä mitään edes
siinä vaiheessa, kun huomasin mummoni seisovan odottamassa minua aivan
fantastisen tyylikkäässä asussa ja viimeisen päälle laittautuneena. Itsehän
olin varustautunut matkaan pehmeillä housuilla, mukavalla t-paidalla ja
rennolla hupparilla – sekä tietysti isolla matkalaukulla. Pehmeä, mukava ja rento ei ehkä kuitenkaan ole
se juttu, mitä venäläiseltä naiselta juhlapukeutumisessa odotetaan. Matkalaukun
sopivuudesta iltalaukuksi en ole myöskään ihan varma. ;)
Yksi venäläisten ihanimpia puolia on rajaton vieraanvaraisuus.
Yksi hyvä esimerkki siitä ovat 80-vuotisjuhlat, jonne päädyin syyskuun
matkallani suoraan lentokentältä. En tuntenut sankaria entisestään, mutta koska olimme kuulleet toisistamme, mummoni on hänen ystävänsä ja satuin olemaan kaupungissa bileiden aikaan, minua odotettiin
paikalle kunniavieraana. Asiassa oli vain yksi mutta... mummo oli unohtanut mainita siitä itse kunniavieraalle.
Esitin ensin mummolleni liudan vastaväitteitä – ei, olen ihan
väsynyt! voidaanko edes mennä kodin kautta? katso mitä mulla on päälläni! mennään
vähän myöhemmin? ai miten niin ne on jo aloittaneet? – mutta sitten päätin,
etten voi jättää väliin tilaisuutta johon minua innolla odotetaan vain siksi, etten ole meikannut tai pukeutunut hienosti. Venäläiset illanistujaiset ovat aina niin hauskoja,
että niiden missaaminen niin turhasta syystä olisi silkkaa hulluutta – ja vieläpä
epäkohteliasta syntymäpäiväsankaria kohtaan. Niinpä hop! taksiin ja suunta
kohti ravintolaa, jossa kestit järjestettiin.
Tilaisuuden isännät ottivat meidät ilolla ja mielenkiinnolla
vastaan, mutta eivät edes vaivautuneet teeskentelemään, että lookini
olisi ollut missään määrin hyväksyttävä: sain heti neuvoksi, että ravintolan kylppärissä
mahtuu kyllä vaihtamaan vaatteita. Minulla siis tosiaan oli mukanani
matkalaukku ja siinä erinäisiä mekkoja. Harmi vain, että jouduin avaamaan
laukkuni ja etsimään sopivaa päälle pantavaa muiden vieraiden katseiden alla - enkä todellakaan ollut pakannut siististi.
Löydettyäni sopivan asun, oli edessä seuraava haaste; vaatteiden vaihto. Niinpä yritin
pujotella valitsemaani mekkoa päälle ravintolan ahtaassa kylppärissä samalla huulikiiltoa
toisella kädellä lisäillen, kun oven takaa kuului "me jo odotetaan
sua!" -huutoja. Eniten häpesin kuitenkin sitä, ettei mulla edes ollut
äkkiä impovisoitua Presidentti-kahvia (jostain syystä todella rakastettu Venäjällä, joten raahaan sitä aina mummolle kassillisen) parempaa lahjaa, koska en tosiaan ollut
tiennyt bileistä mitään etukäteen. Kahvipaketti kahdeksankymmenvuotislahjaksi,
hmmmm... Laihialla nämä. ;)
Kaikesta huolimatta kaikki olivat minulle superystävällisiä,
juhlat olivat aivan mahtavat ja meillä oli todella hauskaa. Pöytä notkui
tarjottavista ja jossain vaiheessa porukan naiset, aina meistä nuorimmista
kaksikymppisistä itse päivänsankariin asti, innostuivat tanssilattialle. En olisi voinut toivoakaan parempaa alkua ihanalle lomaviikolleni. Tarinan opetus: no matter what you’re wearing, never miss a Russian party.
En tiennytkään et sullakin on "uusi" blogi, hienon näköinen sekin! Tästä lähin alan lukemaan sitä! :)
VastaaPoistaxxx
E
http://dragonflyelisabeth.blogspot.com/
Kiitos Eli! :)
VastaaPoista