Vappuviikonloppu Liverpoolissa

Voihan Euroviisut sentään. Monikansallisessa perhetaustassa on monen muun plussan lisäksi sekin hyöty, että urheilukisoissa, kulttuuriskaboissa ja muissa vastaavissa todennäköisyys 'oman maan' voittoon on ainakin kaksi - ja mun kohdalla kokonaiset neljä - kertaa tavallista korkeampi. Tämän vuoden Viisuissa sekä Suomi, Viro että poikkeuksellisesti myös Kreikka tippuivat kuitenkin reestä jo seminifinaalivaiheessa, joten kohdensin kaiken kannustukseni Venäjälle (okei, ja tietysti myös ikisuosikkilleni Italialle, ja nykyiselle kotimaalleni Britannialle, ja niille parille valtiolle, jotka olivat lähettäneet kilpailuun oikeasti hyvän biisin... but you get the point). Suureksi riemukseni Venäjän Sergei Lazarev onnistuikin voittamaan eurooppalaiset katsojat puolelleen ja oli yleisöäänestyksen ykkönen. Tuomaristoäänet kuitenkin tiputtivat hänet kokonaiskisassa kolmanneksi, ja yllättävän usean maan tuomarit jättivät hänet kokonaan pisteittä. Oli myös ikävää, joskaan ei erityisen yllättävää, että Venäjän ja Ukrainan tuomaristot vaihtoivat keskenään nolla pistettä, vaikka ukrainalaiset äänestivät Venäjän ensimmäiselle ja venäläiset Ukrainan toiselle sijalle. Alun perin tuomaristojen tarkoituksena oli vähentää poliittisen äänestämisen merkitystä, mutta nyt ne näyttävät vain lisäävän sitä. Eikö itse musiikilla ole enää mitään väliä? 

Ei ehkä Euroviisuissa, mutta muualla varmasti, ja harvassa paikassa enemmän kuin Liverpoolissa. Englantilainen merenkäyntikaupunki tunnetaan tietysti ennen kaikkea The Beatlesista, joka taitaa edelleen olla kaikkien aikojen menestynein yhtye, mutta sen suojista maailmalle on ponnistunut myös liuta muita tunnettuja artisteja, Frankie Goes to Hollywood!:sta Atomic Kitteniin. Kaupunki on musiikkiperinnöstään ymmärrettävästi ylpeä, ja Liverpoolissa on edelleen sen kokoon nähden huomattavan paljon levy-yhtiöitä ja keikkapaikkoja.

Lähtiessäni viettämään pitkää vappuviikonloppua Liverpoolin suunnitelmissani olikin ennen kaikkea tutustua kaupungin musiikkiskeneen ja erityisesti The Beatlesin tarinaan. Olin teini-ikäisenä aivan onnessani saadessani äidiltäni lahjaksi kokoelman bändin hittejä, ja 13-vuotiaan Lizan soittoäänenä pysyi pitkään I Wanna Hold Your Hand, vaikka suurin Beatles-suosikkini taisikin olla vanhempieni vinyylikokoelman seasta sattumalta löytämäni For No One. Olen siis ollut pienimuotoinen Beatles-fani jo pienestä pitäen - vaikka kukapa ei Beatleseista tykkäisi?

No, esimerkiksi poikaystäväni, joka ilmoitti suoraan, että "ihan ok -kategoriaan" (?!) kuuluvan bändin historian jäljittäminen pitkin Liverpoolin lähiöitä ei ihan vastannut hänen mielikuviaan kivasta viikonloppulomasta. Paulin, Johnin, Ringon ja Georgen lapsuudenkotien bongailu ja the Beatles Story -näyttelykeskuksen fiilistely jäivät siis toiseen kertaan, mikä ei loppujen lopuksi oikeastaan harmittanut edes minua - Liverpoolissa kun riittää katsottavaa ja tehtävää jopa ilman Beatlesia. 

Aloitimme puolen miljoonan asukkaan kaupunkiin tutustumisen Royal Albert Dockilta, joka on lisätty Unescon maailmanperintökohteiden listalle ainutlaatuisen arkkitehtuurinsa vuoksi - huomio, Unesco-bongarit! Upeiden maisemien lisäksi alueelle kannattaa tulla myös museoiden vuoksi: täältä löytyvät niin meidän väliin jättämämme Beatles Story kuin myös liuta muita museoita. Me kiersimme niistä kolme yhden iltapäivän aikana, mikä oli ehkä vähän liikaa, mutta kaikki kolme olivat kyllä käymisen arvoisia. 

Maritime Museum valottaa Liverpoolin historiaa kaupungille paljon vaurautta tuoneen merenkulun kuninkaana (ja pitää sisällään myös erittäin suositulta vaikuttaneen Titanic-näyttelyn, epäonnisen laivan rakennuttanut varustamo kun piti päämajaansa Liverpoolissa). Merenkäyntiin liittyi myös International Slavery Museum, jonka sekava järjestely ei kuitenkaan valitettavasti tehnyt tärkeälle aiheelle täyttä oikeutta ainakaan tiukalla aikataululla kierrettynä. Viimeisimpänä mutta kenties vaikuttavimpana museokohteenamme oli modernin taiteen Tate Liverpool, jossa tutustuimme peruskokoelmiin ja kiersimme Matisse-näyttelyn. Matisse tuntuu olevan tämän kevään taideteema, sillä osuimme sattumalta hänen näyttelyynsä myös alkukeväällä Pariisissa, ja itse olin ihaillut hänen teoksiaan vielä paria viikkoa aiemmin New Yorkin MoMassa.

Museoiden lisäksi ohjelmassamme oli myös kaksi katedraalia. Liverpoolin anglikaaninen katedraali on Euroopan suurin anglikaaninen kirkko, mutta henkii koostaan huolimatta lämmintä ja rauhallista tunnelmaa. Vaikka katolinen katedraali ei olekaan yhtä iso, ei valkoista, kukkulalla sijaitsevaa kirkkoa voi olla huomaamatta - kyseessä on arkkitehtuuriltaan ehkä erikoisin katolinen kirkko, jossa olen koskaan käynyt. Todella vaikuttava!

Muuten keskityimme tapojemme mukaisesti ihan vain kulkemaan kaupungilla ilman sen suurempia suunnitelmia. Koko viikonlopuksi oli luvattu rankkasateita, mutta todellisuudessa saimme nauttia auringosta, joten otimme tilaisuudesta vaarin ja istuskelimme muutaman tunnin kuuluisan One Liverpool -ostoskeskuksen katolle rakennetussa puistossa. 

Käytimme hyödyksemme myös kaupungin kattavaa ja edullista ravintolatarjontaa. Vaikka airbnb-kämpässämme oli ruoanlaittomahdollisuus, emme hyödyntäneet sitä kertaakaan mihinkään teenkäyttöä monimutkaisempaan. 

Majapaikkamme ansaitsee muuten ehdottomasti erityismaininnan. Päätimme ensimmäistä kertaa ikinä vuokrata Airbnb:n kautta asunnon sijasta huoneen, ja jännitimme vähän etukäteen, miten reissu tulisi sujumaan - emmehän tuntisi olevamme isännille vaivaksi? No, emme todellakaan tunteneet. Ensiksi, isäntinämme toimi todella kiva, ystävällinen ja vieraanvarainen nuori pariskunta. Toiseksi, talo oli niin iso, ettemme aina edes tienneet, oliko isäntäväki kotona vai olimmeko talossa kahdestaan. Mikä kivointa, talon ruokapöydän virkaa toimitti käytössä oleva pingispöytä - how cool is that?

PS. Kirjoitin tätä postausta minkäs muunkaan kuin Beatlesin tahtiin. Let it be -kappaleen kohdalla kuulin viereisessä huoneessa työskentelevän poikaystäväni yhtyvän kertosäkeeseen. Ehkä siis kuitenkin vähän parempi kuin ihan ok :)?