Päiväretkellä keskiaikaisessa Canterburyssa

Vaihdoimme tänä kesänä skootterimme "oikeaan" moottoripyörään, ja pari viikonloppua sitten päätimme testata uutta menopeliä myös Lontoon ja kaupunkiajon ulkopuolella. Jonkun aikaa sopivaa retkikohdetta pohdittuamme otimme suunnaksi englantilaisen pikkukaupunki Canterburyn.

Moottoripyörällä matkustaminen ansaitsee kyllä aivan oman postauksensa (skootterilla kiertelystä voi lukea täältä), mutta varustuksesta on pakko sanoa pari sanaa jo nyt. Toisin kuin kuvista voisi pukeutumiseni perusteella päätellä, retkemme osui erittäin lämpimälle ja aurinkoiselle päivälle. Ajaessa tulee kuitenkin helposti todella kylmä, ja siksi vedän varsinaisten ajokamppeiden alle mahdollisimman paljon lämmikettä. 

Tällä kertaa päälle tuli t-paita, pitkähihainen paita, villapaita, kaksi takkia ja paksu huivi. Tarkoituksenani oli Canterburyyn päästyäni riisua pois ainakin kolme ylintä kerrosta, mutta matka oli kylmettänyt meidät siihen tapaan, että pidimme lämpimästä syysauringosta huolimatta vaatteet visusti päällä.

Canterbury on ehkä parhaiten tunnettu katedraalistaan, joka oli myös meidän reissumme kohokohta. Kun Tuomiokirkko näytti henkeäsalpaavan kauniilta ja ruhtinaalliselta myös meidän 21. vuosisadan paljon ympäri maailmaa matkanneiden vierailijoiden mielestä, voi vain kuvitella millaisen vaikutuksen se on tehnyt kaupunkiin keskiajalla saapuneisiin pyhiinvaeltajiin. Ei ihme, että kuvankaunis katedraali on päässyt myös maailmanperintökohteiden listalle.

Katedraalissa vierailun lisäksi meillä ei ollut Canterburyssa mitään must see -listaa, ja tämä oli oikein onnistunut resepti rennon sunnuntain viettoon. Joskus reissasin vähän kunnianhimoisemmin ja otin aina etukäteen selvää, missä oikein pitäisi käydä - ja monesti myös aikataulutin retket tarkkuudella, joka saisi mut nykyisin pudistelemaan päätäni. Emme tienneet ennestään esimerkiksi sitä, että Canterburyssä järjestettiin meidän vierailuviikonloppunamme puistoruokafestarit, mutta onneksi satuimme parkkeeraamaan moton ihan tapahtuman viereen ja menimme heti ensi töiksemme hakemaan evästä (jotka tulivat melkein kahden tunnin ajomatkan jälkeen enemmän kuin tarpeeseen).

Iloisena yllätyksenä meille tuli myös se, että vanhan kaupungin kujilta löytyi salmiakkia myyvä karkkikauppa. Sen sijaan yllättävää ei ole se, että poistuime molemmat kyseisestä liikkeestä karkkipussi kädessä. Niinpä saimme Canterburyn kapeita katuja, kauniita kanaaleita ja vuosisatoja vanhoja rakennuksia ihaillessamme nauttia myös skandinaavisista herkuista.

Kuinka tarkkaan yleensä suunnittelet retket? Oletko käynyt Canterburyssä?