Notting Hillin karnevaalit - kolmas kerta toden sanoo?

Euroopan suurimmat katubileet. Yksi Lontoon tapahtumakalenterin kohokohdista. Rajoja rikkova kulttuurisen monimuotoisuuden juhla.

Notting Hillin karnevaalit tunnetaan ympäri maailmaa, eikä ole yllättävää, että niihin  liittyy paljon odotuksia - tai ainakin itselläni liittyi, kuin osallistuin tapahtumaan ensimmäisen kerran vuonna 2012.

Silloin nautin ystävieni kanssa aurinkoisesta säästä, pauhaavasta musiikista ja siitä, että koko kaupunginosa oli muutettu yhdeksi isoksi tanssilavaksi, mutta ihmettelin jengin päihtymystasoa ja kaduille jätettyjen roskien määrää. Lopulta festarivierailu päättyi kyyneliin, kun kotimatkalla junaamme nousi joukko huligaaneja, jotka kiersivät ympäri vaunua huudattamassa vuvuzuelojaan suoraan muiden matkustajien korviin ja uhkasivat hakata kaverini. 

Vaikka kokemus ei sinänsä liittynyt karnevaaleihin, järkytti se meitä niin paljon, että kaverini eivät ole sen jälkeen kertaakaan uskaltautuneet takaisin tapahtumaan - ja minäkin vasta viime vuonna, kolmen vuoden tauon jälkeen, yhdessä poikaystäväni kanssa. Tuolloin kaikki meni hyvin ja meillä oli ihan hauskaa, mutta harmittelin taas joidenkin vieraiden päihtymystasoa sekä roskien määrää.

Tänä viikonloppuna osallistuin karnevaaleille kolmatta kertaa, tällä kertaa ilman mitään ennakko-odotuksia. En suunnitellut kiertäväni kaikkia 38:aa äänentoistolavaa, jotka alueelle oli mainosten mukaan pystytetty, enkä seuraavani 'virallisia' tanssiesityksiä, joiden bongaaminen väkijoukosta oli edellisinä vuosina osoittautunut hankalaksi. Varauduin kovaan tungokseen ja siihen, ettei karnevaaleilla välttämättä olisi oikeasti niin hauskaa, kuin kaikilla näyttää lehtikuvien perusteella olevan.

Mutta arvatkaa mitä? Tällä kertaa minullakin oli juuri niin hauskaa. Kolmas vierailukerta osoittautui tähän astisista ehdottomasti parhaaksi. Aurinko paistoi, lämpöä riitti pitkälle iltaan ja ihmiset tanssivat kaduilla iloisissa tunnelmissa. Päihtyneitä tyyppejä oli varmasti joukossa paljonkin, mutta tällä kertaa se ei kiinnittänyt huomiotani. Jopa roskakasat näyttivät mielestäni kaikkine ananaksenkuorineen ihan hauskoilta. Kuljimme ja tanssimme väkijoukon mukana ilman sen suurempia suunitelmia, ja saatuamme juhlahumusta tarpeeksemme siirryimme vähän syrjemmälle, Notting Hillin upeille sivukaduille, joilla ei ollut tungosta mutta jonne tanssibiitit kuitenkin kuuluivat.

Hauskinta oli kuitenkin se, että kaikilla näytti olevan hyvä meininki. Myös paikalla olleet lukuisat poliisit vaikuttivat iloisilta ja rentoutuneilta, vilkuttivat kameroille ja hymyilivät juhlakansalle. Olimme pysähtyneet keskelle katua ottamaan kuvaa, kun näin kahden pyöräpoliisin polkevan meitä päin ja näyttävän siltä, että he olivat aikeissa sanoa minulle jotain. Seisoinko väärässä paikassa? Pitäisikö meidän siirtyä syrjään ajotieltä? Mitä vielä! Moitteiden jakamisen sijaan ensimmäinen poliisi sanoi 'you look lovely', mihin hänen kollegansa lisäsi 'absolutely lovely!'.  Oikeasti. Missä muualla voi kuulla tällaisia kohteliaisuuksia virkavallan edustajilta?

Kiitos, Notting Hill - ja ensi vuonna uudestaan?