Vuoden lukusaldo, osa 2

Muistatteko vielä, kun keväällä esittelin ensimmäisen satsin alkuvuonna lukemiani kirjoja, ja lupasin julkaista listan toisen osan seuraavalla viikolla? Niinpä niin. Ei kannattaisi antaa lupauksia joita ei pysty pitämään, varsinkaan kun kyse on bloggailusta - aktiviteetista, jonka ei ole tarkoitus tuottaa stressiä vaan olla kiva harrastus niin kirjoittajalle kuin lukijallekin.

Taustatietona sen verran, että vuoden 2014 alussa lupasin itselleni itselleni lukevani vuoden aikana vähintään 52 kirjaa, eli kirjan per viikko. Kuten silloin kirjoitin:

Lukeminen on aina ollut yksi tärkeimpiä harrastuksiani, mutta viime aikoina (ööhmm.. vuosina..) en ole ehtinyt tai oikeastaan saanut aikaiseksi omistaa sille tarpeeksi huomiota. Lukemattomuus kuitenkin tyhmentää, ja olen varma, ettei akateemisten artikkelien ahmiminen korvaa kaunokirjallisuuden ja vapaa-ajan lukemisen jättämää tyhjiötä. 52 kirjaa vuodessa ei todellakaan ole paljon, mutta esimerkiksi viime vuonna luin (koulu- ja gradukirjoja lukuun ottamatta) vain noin neljäsosan tästä luvusta, eli suunnilleen kirjan per kuukausi. Auts.

Koska vietin osan vuotta 2014 kirjakustantamon leivissä, ei liene ihme, että sain kuin sainkin luvun helposti täyteen. Tänä vuonna lukulistani ei ole lyhentynyt ihan yhtä reipasta tahtia. En laske mukaan akateemisia kirjoja (tarkoituksenani on nimenomaan vapaa-ajan lukemisen lisääminen), joten väitöskirjan aloittaminen vaikeuttaa väistämättäkin haasteeseen osallistumista. 

Tällä hetkellä olen kirjassa numero 46, ja Goodreads muistuttikin ystävällisesti, että olen "5 books behind schedule". En aio kuitenkaan luovuttaa, vaan olen jo pinonnut valmiiksi kasan mahdollisimman lyhyitä kirjoja loppuvuotta silmällä pitäen. ;) Varmistin T:ltä, eihän kyse ole huijaamisesta, ja hänen mukaansa ei - kirjahan se on lyhytkin kirja. Toim. huom.: kirjoitin postauksen joululomaa edeltävällä viikolla - vapaapäivien ahkeran lukuputken ansiosta vuoden kirjasaldo näyttää jo vähän paksummalta.


Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanotaan - tässä siis pidemmittä puheitta kolme alkuvuonna lukemaani kirjaa, joita kaikkia yhdistää tummasävyisyys ja helppolukuisuus. 

David Bezmozgis - The Betrayers 

Tämä kirja kiinnitti huomioni kahdesta syystä: sen tapahtumat sijoittuvat ajankohtaistakin ajankohtaisemmalle Krimille, ja sen kirjoittajalla on juuria Itä-Euroopassa. Venäjästä ja muista entisen Neuvostoliiton maista kirjoitetaan paljon, mutta aika usein ääneen pääsevät ihmiset, joiden aluetuntemus jättää toivomisen varaa. 

Bezmogzis onnistuu kuvaamaan Krimiä kriittisesti, mutta vivahdekkaasti ja uskottavasti, ja tavoittaa hyvin alueen kulttuurisen ja etnisen monimuotoisuuden. Hän osoittaa myös taitavasti, miten Neuvostovalta saattoi asettaa tavallistakin tavallisemman ihmisen, taustaan katsomatta, vaikeiden valintojen eteen - ja miten arkipäiväistä kauhu saattaa joskus olla.

Kiinnostuneille vinkiksi, The Guardian on julkaissut arvion romaanista.

Susan Hill - Black sheep 

Susan Hill tunnetaan parhaiten mysteerinovelleistaan joista kuuluisimpaan, The Woman in Black, perustuva näytelmä on pyörinyt Lontoon West Endissa jo reilun parinkymmenen vuoden ajan (kannattaa käydä tsekkaamassa - kyseessä on yksi pelottavimmista esityksistä jonka olen ikinä nähnyt) ja joka muutettiin hiljattain myös Harry Potter-saagasta tutun Daniel Radcliffen tähdittämäksi elokuvaksi. 

Myös Black Sheep on pelottava kirja, mutta toisella tapaa kuin perinteiset kummitustarinat. Se kertoo yhden perheen elämästä pienessä kaivoskaupungissa, jossa niin miesten kuin naistenkin polku on tarkkaan määritetty syntymästä lähtien: poikien osana on lähteä kaivokseen, tyttöjen taas palvella miehiä. 

Hill kuvaa koruttomasti pikkukaupungin ahdistavaa tunnelmaa, kaivostyön vaarallisuutta ja yhteiskunnan tarjoamien roolien ahtautta. Kun kaksi Howkerin perheen sisarusta yrittää pyristellä niistä irti, seuraukset ovat traagiset. Kirja on lyhyt mutta sitäkin vaikuttavampi. 

Christopher Fowler - Nyctophobia 

Kauhukirjat eivät yleensä ole minun makuuni, mutta Nyctophobia oli erittäin onnistunut poikkeus - armivaa, pelottavaa ja jopa älykästä viihdettä.  Minulla ei tietääkseni ole sen suurempia taipumuksia leffojen ohjaamiseen, mutta vielä reilut puoli vuotta Nyctophobian lukemisen jälkeenkin palaan aina välillä miettimään, että haluaisin filmatisoida sen.  Vanha kartano espanjalaisen syrjäkylän liepeillä, epäsovinnainen rakkaustarina, pitkät helteiset päivät, valon ja pimeyden piirileikki - kirjoittaja on saanut keitettyä vähän kliseisistäkin elementeistä harvinaisen maistuvan sopan. 

Oliko mikään näistä kolmesta romaanista sinulle ennestään tuttu? Osallistuitko itse tänä vuonna lukuhaasteeseen?