Alkuvuoden kirjat, osa 1

Koska viikonloppu on täydellinen mahdollisuus omistautua lukemiselle ja kaikelle muulle kirjalliselle kivalle, päätin tänään kirjoittaa muutaman sanan vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen aikana lukemistani kirjoista. Tavoitteenani on sama viime vuodelta tuttu kirja per viikko. En ole valitettavasti onnistunut pitamaan yllä ihan samanlaista tahtia kuin vuosi sitten, mutta luettuja teoksia on kuitenkin kertynyt niin paljon, etta jaan tämän postauksen kahteen osaan -  seuraava luvassa ensi viikolla!


Peter Matthiessen - In Paradise

Matthiessenin mestariteoksessa sekalainen joukko ihmisiä matkaa Puolan Auschwitziin ja yöpyy keskitysleirillä motiivinaan yrittää ymmärtää sen kauhuja. Joukossa on niin israelilaisia joiden sukulaiset olivat joutuneet leireille kuin myös saksalaisia joiden sukulaiset työskentelivät niillä. Tilanne on ymmärrettävästi tulenarka ja tunnelma kireä.

Luin tätä reilun parinsadan sivun kirjaa yli viikon. Sen pariin palatessani jouduin usein kertaamaan edellisellä kerralla koluamani sivut . Hitaalle lukutahdille on yleensa kaksi selitystä: joko kirja ei ole kovin mielenkiintoinen, tai sitten se vaatii lukijalta tavallista enemmän. Tällä kertaa kyse oli jälkimmäisestä. 

En edelleenkään osaa suoralta kädeltä vastata kysymykseen siitä, mistä hyvin verkkaisella tahdilla etenevä, tai oikeastaan ennemminkin eteenpäin lipuva, In Paradise kertoo: yhden miehen matkasta omaan menneisisyyteensä, holokaustin kauhuista, siitä, miten erilaisena "sama" historia eri ihmisille näyttäytyy, vai kenties kaikesta tästä. Mitä luultavammin kaikesta tästä.

Vaikeasta aiheestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, kirja on äärettöman lempeä jopa ärsyttäville henkilöhahmoilleen. Lukijana huomasin aluksi olevani vihainen melkein kaikille kirjan henkilöille, ja lopuksi en kenellekaan. Harva teos pystyy samaan.



Herman Koch - The Dinner

Nimeensa sopivasti Päivällinen on todella herkullinen teos. Se on täynnä yllätyksiä heti ensimmäisiltä sivuilta asti, ja siksi siitä on hyvin vaikea kirjoittaa spoilaamatta lukunautintoa. Lyhyesti (ja spoilaamatta) sanottuna romaani kertoo siitä, miten pitkälle vanhemmat ovat valmiita menemaan lastensa puolesta. 

Suurin osa kirjan actionista tapahtuu yhden illan aikana ravintolassa, jonne kaksi perhettä on kokoontunut puhumaan teini-ikäisten poikiensa... ongelmasta. Juonikuvauksen kirjan takakkannesta luettuani luulin arvaavani, mitä ratoja juoni seuraisi. Olin väärässä.
Juonen yllätyksellisyys  antoi lukijalle mielenkiintoisen mahdollisuuden seurata, miten pitkälle tämä voi venyttää omia moraalikäsityksiään kirjan päähenkilöiden mukana. Plussaa myos siitä, etta kyseessaäon eurooppaainen kirja - luen ihan liian usein amerikkalaista ja brittilaistä proosaa, kun koko muu maailmakin on täynnä toinen toistaan upeampia kirjailjoita.

The Dinner on kirja, josta haluan ehdottomasti puhua muiden kanssa -ilmoittaudu kommenttiboksissa, jos olet lukenut sen!



Joyce Carol Oates - Evil Eye

Arvostetun yhdysvaltalaiskirjailijan kokoelma sisältää neljä pieleen menneesta rakkaudesta kertovaa novellia. Niiden lähtoasetelmat ovat jännittäviä ja ehkä jopa häiritseviä: vanhempiensa surmaamiseen valmistautuva lapsi, henkisesti epävakaan kundin kanssa seurusteleva lukiolaistyttö, nuori vaimo, joka alkaa epäillä kunnioitetun miehensä menneisyyttä. 

Ensimmäisen novellin kohdalla en melkein malttanut laskea kirjaa käsistäni saadakseni tietää, miten Oates aste asteelta ahdistavammaksi käyneen asetelman ratkaisee. Seuraavissa kertomuksessa tiettyjen symbolien ja kielikuvien toistuvuus alkoi kuitenkin tuntua häiritsevältä, ja kokonaisuutena teos on mielestäni ehkä jopa vähän puuduttava. Tarinat ovat kuitenkin taitavasti rakennettuja ja kerrottuja, ja hienointa niissä on se, etta tekijä uskaltaa käsitellä vaikeita aiheita ilman sillkkihansikkaita.


Agatha Christie - At Bertram's Hotel


Pieneen lontoolaiseen hotelliin sijoittuva salapoliisiromaani on taattua Christietä. Neiti Marple saa sukulaisiltaan lahjaksi loman ja majoittuu ylelliseen, vanhan ajan tunnelmaa huokuvaan majataloon aivan Lontoon sydämessä. Alusta asti hänestä tuntuu, että paikan ja sen vieraiden täydelliseltä vaikuttavan ulkokuoren alla piilee jotain muuta... ja pian epäilyt saavat vahvistuksen. ;)

Tiedän, mitä dekkareista kirjallisuuspiireissä ajatellaan, mutta mitä kyseiseen genreen tulee, Christien kirjat ovat ihan omassa luokassaan. (Ja mitä tulee kirjoihin, kannattaa vaan lukea niitä, miettimättä muiden mielipiteitä).





 Sandra Hempel - The Inheritor's Powder


Aloitin tämän kirjan lukemisen jo viime vuonna, joten oikeastaan sen päätyminen vuoden 2015 listalle on huijausta. Jostain syystä kuitenkin unohdin sen innostuneen alun jälkeen hyllylle melkein kahdeksi kuukaudeksi.

Kirja on kaksiosainen: toisaalta se seuraa ihan oikeaa, 1800-luvun Lontoossa tapahtunutta myrkytystapausta ja sen selvittämistä, toisaalta taas rikosoikeuden ja rikospaikkatutkinnan kehittymistä. Kyseessä on siis puoliksi dekkari, puoliksi tietokirja, joka ainakin kaikkien CSI--sarjojen ystävien kannattaa laittaa lukulistalleen.






Poetry Please

Kokoelma Brittien rakastetuimpia runoja. Mukana on niin tuttuja klassikoita kuin ainakin itselleni ihan uusiakin löytöja. On virkistävää lukea runoutta vastapainoksi kaikelle kuluttamalleni proosalle, uutisista ja lehtiartikkeleista puhumattakaan.

Monisataasivuisen kokoelman läpikäyminen paljastui myos hauskaksi tavaksi  kirjallisen itsetuntemuksensa lisäämiseen.

Huomasin itse hakeutuvani ennemmin lyhyempien, "arkipäiväisempien" ja usein jopa – pikku-Liza katsoisi tässä kohtaa isompaa itseään pettyneenä – loppusoinnuttomien kuin pitkien ja mahtipontisten runojen pariin. Toisaalta tämä on yllättävää, koska Pushkinin upea Jevgeni Onegin, runomuodossa kirjoitettu romaani, on yksi suosikkikirjojani. Toisaalta taas ei, sillä Pushkinin lisäksi ehdottomia lempirunoilijoitani on Sergei Esenin, lyhyiden, koruttomien ja erittäin koskettavien runojen mestari.


Ketkä ovat sinun lempirunoilijoitasi? Oletko lukenut tai aitoko lukea listaltani löytyviä kirjoja? Toimko tällainen listaus, vai lukisitko mieluummin oman postauksensa jokaisesta kirjasta?

Kommentit

  1. Ihanaa, miten paljon ehdit lukea! Täytyisi itsekin ehkä vähän vähentää blogeja ja lisätä romaaneja:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mun pitäisi varmaan sanoa, että älä vähennä blogien lukemista.. mutta romaanien lisääminen saa täyden kannatuksen! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit! Thanks for taking the time to comment! :)