Ystäviä ja yllätysjuhlia

Briteissä vietetään tänään Valentine's Day:tä eli kaikkien romanttikkojen lempijuhlaa, mutta itselleni tutumpi versio helmikuun neljännentoista juhlallisuuksista on kuitenkin ystävänpäivä. Olen siis tänään miettinyt erityisen paljon jokaiselle ulkosuomalaiselle varmasti tuttua aihetta - sitä, miten tärkeää on ulkomailla asuessakin säilyttää yhteys vanhoihin ystäviin.

Yksi juttu, mikä on tänään ollut mielessä, on ystävieni minulle vuosi sitten yllätyksenä järjestämät valmistujaisjuhlat. Voitte varmaan kuvitella, miten vaikuttunut olin -- enkä vähiten siksi, että jos yllätysjuhlien järjestäminen on jo itsessään vaativa juttu, niin miten hankalaa onkaan järjestää bileitä toisessa maassa asuvalle kaverille? Uteliaana ihmisenä toimittajana pyysin järjestelyiden pääjehua kertomaan, mitä mun selkäni takana oikein puuhailtiin. Näin ystäväni kertoi:

Keksin idean yllätysjuhliin jo joskus syksyllä, kun Liisa kertoi valmistumisesta, mutta juhlallisuudet koulun puolesta pidettäisiin vasta alkuvuodesta. Ajattelin, ettei Lontoossa varmaan olisi suuria juhlia tiedossa (paitsi ehkä jotain yhteistä juhlimista muiden valmistuneiden kanssa), ja Suomessa juhlien järjestäminen taas on yleensä vanhempien vastuulla.

Pieneksi haasteeksi joku voisi kuvailla sitä, ettei Liisa kuukausikaupalla etukääteen ilmoita Suomi-vierailuistaan. Kyselin syksyllä jo alustavasti yhteiseltä ystävältämme S:ltä mielipidettä yllätysjuhlien järjestämisestä ja siitä se innostuskin sitten vähän syntyi. 

S lupasi olla mukana, mutta syksyllä mentiin Liisan kanssa aika ristiin meidän matkoissa. Sitten tänne blogiin ilmestyi Matkamessu-kisa kaksi viikkoa ennen messuja, mikä tarkoitti, että Liisa tulee Suomeen ja bileet pystyyn! Facebookiin salainen event käyntiin ja Liisalle viesti, että olis kiva viettää tyttöjen iltaa matkamessuviikonloppuna. Suostuttelua ei kauheesti tarvittu, mutta Liisan ”oon 95% varma, et perjantai sopii lauantaita paremmin” hermostutti hiukan. 

Facebookista bongasin parin yhteisen kaverin lisäksi Liisan veljen, jotta sain vähän apua vieraslistan laatimiseen. Joku kun oli päättänyt Facebookissa blokata näkymän omalle kaverilistalleen! Saatiin kiva porukka kasaan, ehdin ite hoitaa makeat herkut ja sain (ystävämme, toim. huom.) Ritan väsäämään Liisan suurimman herkun eli voileipäkakun :D.

Kaupasta bongasin vielä sattumalta yhtä makusiirappia ja sain idean mocktail-pöydästä! Mähän sain just 21kpl cocktail-lasejakin! Onneksi kaikki saapui ajoissa perjantaina meille, jotta saatiin herkut esille ja ilmapalloja puhallettua. Vähän siinä odoteltiinkin, vaikka olihan se kaikille tiedossa, ettei itse juhlittava ole kuitenkaan ajoissa ;) Kärsimätön hihitys yltyi kun alaoven summeri soi ja kaikkien oli pysyttävä hiljaa kulman takana. Sitten soi ovikello ja YLLÄTYYYYYS!

Haha, yllätys tosiaan - sellainen, jonka muisteleminen saa mut edelleen hymyilemään leveästi. Istun nytkin tätä kirjoittaessani täällä ihan Hangon keksinä :) Vaikka tänään en juhli ystävieni kanssa (tai järjestä romanttista illalista poikaystävalleni, sillä itse asiassa anoppini saapuu meille tänään viikoksi kylään :p), nostan kuitenkin (mocktail-)maljan ystävyydelle.

Miten te vietätte ystävanpäivää? Onko teillä kokemusta yllätysjuhlista, joko juhlittavana tai järjestävänä osapuolena?