The Wallace Collection


Eilen heräsimme ajoissa, hyppäsimme skootteriin selkään ja otimme suunnaksi Marylebonin.

Kohteenamme oli The Wallace Collection, galleriana tomiva historiallinen kaupunkihuvila, jossa vietettiin lauantaina viktoriaanista päivää.

En ollut ikinä aiemmin käynyt Wallacessa (!), mutta olin kuullut siitä niin paljon hyvää, etten malttanut odottaa pääseväni näin kolmen vuoden Lontoossa asumisen jälkeen vihdoin tsekkaamaan kaupungin arvostetuimpiin kuuluvan taidekokoelman.

Ensin kuitenkin pysähdyimme hakemaan aamupalaa...


En tiedä miksi, mutta kaupungeissa kierrellessäni poimin eväät usein mieluummin mukaani ja nautin ne ulkoilmassa kuin istahdan kahvilan tai ravintolan pöytään. Ehkä tapa on peräisin peruskouluajoilta, kun opintoretkillä kaikki saivat kelmuun käärityn sämpylän ja pillimehun ja istuutuivat syömään niitä museon pihaan tai viereiselle nurmikolle. Muistatteko? Täällä Briteissä ei ilmeisesti oikein suosita pillimehuja, mutta ainakin pretseli oli erittäin hyvää.


Keskityin siihen niin tarmokkaasti, että unohdin ottaa kuvan Wallace Collectionin kauniista, persikanvärisestä julkisivusta. Se ei ole persikan värinen, sanoo poikaystäväni, mutta sävyasioistahan ei tunnetusti kannata kiistellä. Talon sisällä värit ovat vielä voimakkaampia: rubiininpunaista, smaragdinvihreää, eebenpuuta ja kultaa.


Talo on kokonaisuudessaan henkeäsalpaavaan upea - kuin kuninkaallisten palatsi. Todellisuudessa se ei kuulunut kruunupäille, vaan Hertfordin markiisisuvulle, joka kokosi Hertford Housena tunnettuun rakennukseen laajan kokoelman eurooppalaista maalaustaidetta, keramiikkaa, huonekaluja, miniatyyrejä ja asevarastoja.


Esineet ovat toinen toistaan kauniimpia, kuten tämä koristeellinen.. mikä? En tiedä. Ihastuin kovasti sen väreihin ja muotoiluun, mutta mieleen tuli vasta myöhemmin, etten selvittänyt sen käyttötarkoitusta. Tai ehkä sen tarkoituksena oli vain olla hurmaava. Siinä se ainakin onnistuu hyvin.


Omaksi suosikikseni koko kokoelmasta nousi kuitenkin Fragonardin Keinu. Eikä pelkästään sen tunnetuuden ja taidokkuuden vuoksi. Osastuimme museossa ohjatulle kierrokselle, ja loistava (päivän teeman mukaisesti 1800-luvun vaatteisiin pukeutunut) oppaamme esitteli maalauksen sellaisesta näkökulmasta, että se jäi mieleeni pienenä feministisenä manifestina. Emme tietenkään voi tietää, mitä taiteilija on ajatellut viimeistellessään työn vuonna 1767, mutta katsokaa, miten korkealle keinussa istuva tyttö liitää ja miten rohkeasti ja riemukkaasti hän nostaa jalkansa alla makaavan nuorukaisen tai varjoissa seisovan miehen katseista välittämättä.


Parin tunnin museovierailun jälkeen suuntasimme takaisin skootterille päin. Matkalla kuljimme salaperäiseltä näyttävän kerrostalon ohitse: sen seinät peittyivät köynnöksiin, parvekkeilla kasvoi kukkia, ja portin takaa näkyi niin monet sisäpihat pilaavaan parkkipaikan sijasta jotain vihreää. Kokeilimme varovasti porttia... 


... joka oli auki ja jonka takaa paljastui pieni, suloinen salainen puutarha. Lontoossa on niin paljon kaikille avointa tehtävää ja nähtävää (kuten Wallace Collection, johon ei ole sisäänpääsymaksua) ja toisaalta myös niin paljon kätkettyjä helmiä, joiden ohi voi helposti kävellä.


Kuka muu tykkää bongailla salaisia sisäpihoja? Entä mitä mieltä olette Keinusta?

Kommentit

  1. Tosi mielenkiintoista! Kiva, että viet meidät lukijatkin näihin salaisiin puutarhoihin ja pihoihin. Minua aivan erityisesti viehättää ja kiinnostaa puutarhurina kukat ja niiden asettelu/sommittelu pihoissa. :) Täällä Suomessakin alkaa jo aurinko vähitellen lämmittää, mutta sielä hieman etelämpänä taitaa olla jo aivan kevätsäät? Toivoisinkin erityisesti paaaljon kuvia Lontoon keväisistä puistoista ja kukista! :) Ja tuo maalaus on kyllä tosi mielenkiintoinen ja noissa kehyksissäkin on varmasti ollut aika paljon työtä, taitavaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kivasta kommentista! Hauska kuulla, etta tallaiset(kin) postaukset kiinnostavat. Ja mita postaustoiveeseen tulee, se on erittain helppo toteuttaa - olen nimittain sen luokan kukka/puutarhafani etta napsin puhelimen muistikortin aina tayteen kasveja ja puistomaisemia. Vastaatko puutarhurina nimenomaan kukkien sommittelusta? Kuulostaa ihanalta ammatilta!

    Kevat on yleensa tahan aikaan lontoossa jo taydessa loistossaan, mutta tana vuonna on ollut yllattavan kylma alkutalvi.. tanaan paasin jo kuitenkin viettamaan ainakin osan ruokatunnistani puistossa, eli kuvia kukista tiedossa ihan pian! :)

    VastaaPoista
  3. Joo, puutarhurin ammatti on kyllä tosi ihana. Miinuspuolena hieman talvinen työtilanne... Itse siis olen ihan suuntautunut opinnoissani kukkasidontaan ja asiakaspalveluun eli minun työ on kukkien myyntiä ja kukkasidontaa, mutta olen tehnyt myös ulkotöitä, kukkien hoitoa, pensaiden ja puiden leikkauksia yms. :) Nyt keväällä taas pääseen kasvattamaan siemenistä omat kesäkukat. :)

    Aina ulkomailla käydessä valokuvaan paikallisia puistoja ja kukkaistutuksia, mm. Prahassa oli todella kauniita tuossa jokin vuosi sitten. Myös paikalliset kukkakaupat ja kukkasidontatrendit kiinnostavat kovasti. Lontoossa en olekaan vielä koskaan käynyt, mutta ehkä sinnekin joskus tulee tulee tilaisuus päästä ihastelemaan kaunista kaupunkia ja kukkia. :)

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Toi on ihan mahtava paikka, suosittelen lämpimästi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit! Thanks for taking the time to comment! :)