Ferrovia Circumetnea: junalla tulivuoren ympäri
Kävelemme epävarmasti eteenpäin laituria pitkin. Seinät ovat peittyneet graffiteihin, ja niiden punainen maali on halkeillut pois. Asemalla ei näy ketään muuta.
Olemme Giarre-Riposton kaksoiskaupungissa Sisilian itärannikolla, ja tarkoituksenamme on lähteä kiertämään saaren kenties kuuluisinta maamerkkiä, tulivuori Etnaa. Giarre-Riposto on yksi yksiraiteisen, vuorenrinteitä kaartavan Ferrovia Circumetnean pääteasemista (toinen sijaitsee lomakaupungissamme, Cataniassa), mutta tällä hetkellä se näyttää siltä, ettei mikään juna ole pysähtynyt täällä vuosikausiin.
Menemme kysymään neuvoa läheisestä tabaccheriasta.
Myyjä vahvistaa epäilyksemme: rautatie on suljettu korjaustöitä varten ainakin kesään asti.
Katsomme toisiamme pettyneinä, vaikka olemme varautuneet viivästyksiin: Circumetneasta on netissä vain niukasti tietoa, mutta kaikki löytämämme lähteet painottavat, ettei kyse ole mistään varsinaisesta turistiajelusta. Junissa ei ole mukavuuksia, aikataulut ovat usein vain suuntaa-antavia, ja pysähdykset tehdään reittiä koulu- ja työmatkoihin käyttävien asukkaiden tarpeiden, ei kartalle merkittyjen asemien mukaan.
Pettymystä lisää se, että tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuus tutustua 1800-luvun lopulla avautuneeseen rautatiehen sen nykyisessä muodossa. Radan modernisoinnista on puhuttu jo pitkään, ja monet ovat (ymmärrettävästi) vaatineet myös junakaluston uudistamista.
Mutta miksi ylipäätään haluamme viettää kokonaisen lomapäivän junassa istumalla? Koska Ferrovia Circumetnea on yksi maailman jännittävimmistä rautatiematkoista. 110 kilometrin mittainen reitti kiertää melkein täyden kierroksen Euroopan korkeimman aktiivisen tulivuoren ympäri. Se kulkee laavapeltojen ja vuoristokylien halki, maastossa, jonne olisi muuten erittäin vaikea päästä. Se on myös helpoin tapa vierailla Etnan rinteille muodostuneissa, toinen toistaan mielenkiintoisemmissa kaupungeissa.
Tabaccherian myyjä lohduttaa meitä kertomalla, että reitillä kulkee korjaustöiden ajan korvaava bussi - mutta autoilta puuttuu junien charmi, ja kun matka kestää jo raiteita pitkin reilut kolme tuntia, en halua edes ajatella, miten pitkä ja hankala se bussilla olisi. Päätämme siis kierrellä vähän aikaa Giarre-Ripostoa ja palata sitten Cataniaan.
Pettymystä lisää se, että tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuus tutustua 1800-luvun lopulla avautuneeseen rautatiehen sen nykyisessä muodossa. Radan modernisoinnista on puhuttu jo pitkään, ja monet ovat (ymmärrettävästi) vaatineet myös junakaluston uudistamista.
Mutta miksi ylipäätään haluamme viettää kokonaisen lomapäivän junassa istumalla? Koska Ferrovia Circumetnea on yksi maailman jännittävimmistä rautatiematkoista. 110 kilometrin mittainen reitti kiertää melkein täyden kierroksen Euroopan korkeimman aktiivisen tulivuoren ympäri. Se kulkee laavapeltojen ja vuoristokylien halki, maastossa, jonne olisi muuten erittäin vaikea päästä. Se on myös helpoin tapa vierailla Etnan rinteille muodostuneissa, toinen toistaan mielenkiintoisemmissa kaupungeissa.
Tabaccherian myyjä lohduttaa meitä kertomalla, että reitillä kulkee korjaustöiden ajan korvaava bussi - mutta autoilta puuttuu junien charmi, ja kun matka kestää jo raiteita pitkin reilut kolme tuntia, en halua edes ajatella, miten pitkä ja hankala se bussilla olisi. Päätämme siis kierrellä vähän aikaa Giarre-Ripostoa ja palata sitten Cataniaan.
Kaupunkiin tutustuminen osoittautuu hyväksi päätökseksi: täällä on paljon kapeita, tunnelmallisia kujia ja melkein stereotyyppisen sisilialainen tunnelma. Jostain syystä - varmaan siksi, että todella haluaisimme päästä kiertämään Etnaa - saamme idean kävellä kaupungin halki sen toiselle Circumetnea-asemalle. Tämä osoittautuu vielä paremmaksi päätökseksi: juna-asemalla hengaavat koululaiset kertovat meille, että reitti onkin suljettu vain noin neljäsosan matkasta - meidän kannattaisi ajaa bussilla ylös vuoristoon, Linguaglossan asemalle, ja hypätä sieltä Circumetnean kyytiin.
Noudatamme poikien ohjeita, ja se osoittautuu päivän kolmanneksi hyväksi päätökseksi. Kun kömmimme 45 minuutin kauniin, mutta erittäin kiemurtelevan bussimatkan jälkeen ulos linja-autosta, edessämme seisoo suloinen, kaksivaunuinen trenino, jonka olisi pitänyt aikataulun mukaan lähteä jo parikymmentä minuuttia aikaisemmin - mutta joka oli bussikuskimme pyynnöstä jäänyt odottamaan turisteja sekä tietysti niitä koululaisia, joita kaikki muut matkustajat meidän lisäksemme näyttävät olevan.
Jos juna on suloinen ulkoa, on se sitä myös sisältä: vaunujen sisustus on kuin suoraan vintage-katalogista. Juna liikkuu eteenpäin verkkaisesti, joten ohikiitävien lipuvien maisemien ihailuun jää hyvin aikaa. Konduktöörillä ei ole antaa meille vaihtorahaa 50 euron setelistä, joten hän lupaa tuoda ne seuraavan vähän isomman kaupungin kohdalla. Kenelläkään ei näytä olevan kiire mihinkään.
Jossain vaiheessa juna pysähtyy pienelle, laavapeltojen keskellä sijaitsevalle laiturille. Kukaan matkustaja ei hyppää kyytiin tai kyydistä, mutta konduktööri ja kuljettaja nousevat molemmat laiturille. Suuntaan itsekin ulos tähyilemään Etnaa; vaikka maisemat ovat muuten olleet huikeat, tulivuoren huippua ei ole näkynyt koko matkalla. Miehet naureskelevat turistin malttamattomuudelle ja kertovat, että tällä säällä parhaat mahdollisuudet lumipeitteisen huipun bongaamiseen ovat vasta loppumatkasta. Jonkun ajan kuluttua nousemme takaisin junaan, ja matka jatkuu.
Saavumme Etnan suurimpaan kaupunkiin, laavakivestä rakennettuun Randazzoon. Konduktööri tuo vaihtorahamme. Olemme ennen matkalle lähtöä miettineet, missä reitin varrelle jäävistä lukuisista kylistä ja kaupungeista meidän kannattaisi pysähtyä lounaalle, ja kysymme häneltä, onko Randazzo tähän paras paikka, vai kannattaisiko meidän jatkaa hieman edemmäs, pistaaseistaan tunnettuun Bronten kaupunkiin. Konduktööri näyttää kauhistuneelta - totta kai meidän pitää jäädä Randazzoon! - ja pyytää meitä nousemaan autonsa kyytiin: hän on paikallinen, ja kuljettaa meidät omaan lempiravintolaansa. Emme voi uskoa tuuriamme.
Herkullisen lounaan jälkeen lähdemme tutustumaan Randazzoon. Harmaa laavakivi näkyy rakennusten väreissä, mutta kaupunki on tästä huolimatta yllättävän kaunis. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen meidän on pakko mennä juomaan kuumaa teetä: olemme melkein kahdeksansadan metrin korkeudessa, ja lämpötila on täällä huomattavasti rannikkoa alhaisempi.
Palaamme asemalle juuri sopivasti sateen alkaessa. Laiturilla odottaa aamuista ystäväämme isompi ja selvästi myös vähän uudempi juna. Kyydissäkin on tällä kertaa paljon enemmän ihmisiä, joista suurin osa nuokkuu penkeillään. Myös me olemme sen verran väsyneitä, että emme jaksa pysähtyä enää missään, vaan päätämme ajaa suoraan Cataniaan asti. Pakotan itseni kuitenkin pysymään hereillä ja ihailemaan ikkunasta avautuvia maisemia. Siksi satun katsomaan ulos juuri oikealla hetkellä, pilvien väistyessä jättimäisen vuoren edeltä: siinä se on, lumihuippuinen ja tarunhohtoinen Etna.
Hyvä tietää: Ferrovia Circumetnea kulkee Catania Borgon asemalta Etnan ympäri Giarre-Riposton asemalle, ja kierroksen voi aloittaa kummasta päästä tahansa. Matka kestää pysähdyksittä noin kolme tuntia, mutta viivästyksiin kannattaa varautua. Täysi kierros maksaa noin kahdeksan euroa, ja liput voi ostaa junasta. Takaisin voi palata samaa reittiä, mutta käytännössä tämä voi olla rajoitettujen aikataulujen vuoksi hankalaa; kaupunkien väliä kulkee myös rannikkorautatie, jolla matka kestää noin puoli tuntia ja maksaa muutaman euron.
Jos juna on suloinen ulkoa, on se sitä myös sisältä: vaunujen sisustus on kuin suoraan vintage-katalogista. Juna liikkuu eteenpäin verkkaisesti, joten ohi
Jossain vaiheessa juna pysähtyy pienelle, laavapeltojen keskellä sijaitsevalle laiturille. Kukaan matkustaja ei hyppää kyytiin tai kyydistä, mutta konduktööri ja kuljettaja nousevat molemmat laiturille. Suuntaan itsekin ulos tähyilemään Etnaa; vaikka maisemat ovat muuten olleet huikeat, tulivuoren huippua ei ole näkynyt koko matkalla. Miehet naureskelevat turistin malttamattomuudelle ja kertovat, että tällä säällä parhaat mahdollisuudet lumipeitteisen huipun bongaamiseen ovat vasta loppumatkasta. Jonkun ajan kuluttua nousemme takaisin junaan, ja matka jatkuu.
Saavumme Etnan suurimpaan kaupunkiin, laavakivestä rakennettuun Randazzoon. Konduktööri tuo vaihtorahamme. Olemme ennen matkalle lähtöä miettineet, missä reitin varrelle jäävistä lukuisista kylistä ja kaupungeista meidän kannattaisi pysähtyä lounaalle, ja kysymme häneltä, onko Randazzo tähän paras paikka, vai kannattaisiko meidän jatkaa hieman edemmäs, pistaaseistaan tunnettuun Bronten kaupunkiin. Konduktööri näyttää kauhistuneelta - totta kai meidän pitää jäädä Randazzoon! - ja pyytää meitä nousemaan autonsa kyytiin: hän on paikallinen, ja kuljettaa meidät omaan lempiravintolaansa. Emme voi uskoa tuuriamme.
Herkullisen lounaan jälkeen lähdemme tutustumaan Randazzoon. Harmaa laavakivi näkyy rakennusten väreissä, mutta kaupunki on tästä huolimatta yllättävän kaunis. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen meidän on pakko mennä juomaan kuumaa teetä: olemme melkein kahdeksansadan metrin korkeudessa, ja lämpötila on täällä huomattavasti rannikkoa alhaisempi.
Palaamme asemalle juuri sopivasti sateen alkaessa. Laiturilla odottaa aamuista ystäväämme isompi ja selvästi myös vähän uudempi juna. Kyydissäkin on tällä kertaa paljon enemmän ihmisiä, joista suurin osa nuokkuu penkeillään. Myös me olemme sen verran väsyneitä, että emme jaksa pysähtyä enää missään, vaan päätämme ajaa suoraan Cataniaan asti. Pakotan itseni kuitenkin pysymään hereillä ja ihailemaan ikkunasta avautuvia maisemia. Siksi satun katsomaan ulos juuri oikealla hetkellä, pilvien väistyessä jättimäisen vuoren edeltä: siinä se on, lumihuippuinen ja tarunhohtoinen Etna.
Hyvä tietää: Ferrovia Circumetnea kulkee Catania Borgon asemalta Etnan ympäri Giarre-Riposton asemalle, ja kierroksen voi aloittaa kummasta päästä tahansa. Matka kestää pysähdyksittä noin kolme tuntia, mutta viivästyksiin kannattaa varautua. Täysi kierros maksaa noin kahdeksan euroa, ja liput voi ostaa junasta. Takaisin voi palata samaa reittiä, mutta käytännössä tämä voi olla rajoitettujen aikataulujen vuoksi hankalaa; kaupunkien väliä kulkee myös rannikkorautatie, jolla matka kestää noin puoli tuntia ja maksaa muutaman euron.
Pidätkö Italiasta? Lue myös nämä!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aika hienon matkan saitte, vaikka ensin vaikuttikin, ettei koko juna edes kulje.
VastaaPoistaNo hyvä tuuri teillä sitten kuitenkin kävi. :) Italiassa on ihanaa juuri tuollainen rappioromantiikka. Vanhat junat ovat tietty meille turisteille tunnelmallisia, mutta ymmärtäähän sen, että paikalliset haluavat uudistuksia. Mielenkiintoinen postaus, en ollut aikaisemmin tällaisesta koskaan kuullut.
VastaaPoistaVoi että on ihanan näköisiä kujia jälleen kerran. Ja kuulosti kivalle seikkailulle tämä teidän kierros. Olisi ollut kiva nähdä myös kuva sieltä junan vaunusta sisältä, kun mainitsit, että se oli kuin katalogista.
VastaaPoistaOlipa teillä hyvä tuuri ja aivan mahtavalta kuulostaa tämä seikkailu! Italia on ihana! Etna olisi kyllä aika hieno joskus nähdä!
VastaaPoistaHyvä, että pääsitte Etnalle. Hiukkasen jo luulin, että luovutitte. Nuo autiot juna-asemat on metkoja. Me odotimme Comon läheisyydessä olevalla asemalla yhtenä aamuna. Kukaan muu ei ollut asemalla. Automaatista ostettiin liput. Onneksemme juna kuitenkin tuli.
VastaaPoistaVoi, kunpa olisin saanut olla mukana! Ja taisinpa ollakin, tämän ihanan tarinan ansiosta. Kaunis teksti :)
VastaaPoistaSisiliassa ois kiva käydä :) Italiassa oon käynyt kaksi kertaa, eikä se oikein ole mulle mikään ykköskohde. Jotenkin sellainen ihan kiva maa, mihin en välttämättä menisi enää (Sisiliaa lukuun ottamatta).
VastaaPoistaOi, say no more! Minusta mikään ei ole kiehtovampaa kuin tulivuoret ja vulkaaniset maisemat. Se, plus italialainen pikkupaikkakuntien kiireettömyys... per favore! Eikä maksa paljoa, vaikka vaikutti ehkä vähän hankalalta. Onneksi ette lannistuneet, vaan pääsitte junan kyytiin.
VastaaPoistaOmpa ollut mielenkiintoinen retki, hienoa että pääsitte junalle ohjeiden perusteella kuitenkin! Tuollaiset vanhat rautatiet kiinnostaisi itseäkin, missä junat liikkuvat tarpeeksi hitaasti ja maisemat ovat upeat :-)
VastaaPoistaViimeksi kun oltiin Italiassa mietittiin, että seuraavalla kerralla Sisiliaan. En oo kuullutkaan tämmöisestä junareitistä, kuulostaa kyllä ihan mahtavalta ja tunnelmalliselta! :)
VastaaPoistaIhastuttava juttu, enkä tiennyt edes tästä junasta, vaikka olen Etnalla käynyt. Oli muuten huikea reissu ja mielettömät maisemat sieltä ylhäältä.
VastaaPoistaHienosti kirjoitettu tarina päivästä. Ja mitä ainakin opimme? Aina kannattaa alkaa paikallisten kanssa juttusille niin saa hyviä vinkkejä :)
VastaaPoistaKuullostaa tosi mahtavalle reissulle, onneksi ette heti luovuttaneet :) Tää oli eka kerta ku kuulen koko junareitistä, mutta täytyy tämäkin laittaa bucketlistille.
VastaaPoistaRautatiematkustus on hyvä tapa katsella maisemia, onneksi pääsitte. Itseä kiinnostaisi myös Etelä-Afrikan vanha junarata, joka on turisteja varten.
VastaaPoista