New York ennen auringonnousua
Jet lag tulee pahempana itään kuin länteen matkustaessa, olen kuullut monen sanovan. Palasin tällä viikolla Lontooseen yölennolla New Yorkista, ja pakotin itseni heti kotiin päästyäni loppupäiväksi puistoon lukemaan kirjaa. Myös seuraavana päivänä pidin itseni väkisin hereillä ns. normaaliin nukkumaanmenoaikaan asti - olinhan kuullut, että se on paras tapa pienentää aikaeroväsymyksen oireita. Tästä huolimatta aamulla oikeaan aikaan herääminen on edelleen tuntunut vähän hankalalta - eilen harkitsin vakaasti, jaksanko lähteä erääseen hyväntekeväisyystilaisuuteen, koska sinne ehtiäkseen piti nousta puoli kymmeneltä (onneksi sain itseni suostuteltua paikalle, oli nimittäin ihan superkivaa!).
New Yorkissa asia oli juuri toisin päin: heräsin yleensä jo aamuyöstä, vaikka pitkät päivät ja kova työtahti väsyttivät ja pääsin nukkumaan joka ilta vasta puolenyön jälkeen. Tämän sinänsä hieman ärsyttävän vuorokausirytmin ansiosta huomasin aika yllättävän asian - Nykki on mielestäni parhaimmillaan aikaisin aamulla.
Kaupunki herää hiljalleen uuteen päivään, kaikkialla on rauhallista (no, niin rauhallista kuin suurkaupungin sydämessä nyt voi olla), jalkakäytävillä mahtuu kulkemaan ja ilma tuntuu paljon tavallista raikkaammalta.
Tutut paikat näyttävät varsin erilaisilta ilman väkijoukkoja, aamuauringon hellässä valossa. Loppupäivä on helppo ottaa rennommin, kun on jo ennen aamiaista saanut kokea monta huikeaa hetkeä. Työmatkailijalle varhaisaamu voi olla ainoa ajankohta, kun aikatauluissa on tilaa kaupunkiin tutustumiselle. Ja joskus vastaan osuu varsinaisia helmiä - yksi suosikkijuttujani koko matkalla oli auringonnousun ihailu High Linelta käsin.
En sano, että univelan kerryttäminen olisi välttämättä järkevää, mutta jos insomniasta joutuu kärsimään joka tapauksessa, on se huomattavasti mukavampi tehdä Midtownin kaduilla kamera kaulassa ja hymy kasvoilla kulkien kuin hotellin sängyssä levottomana pyörien.
Onko sinulla hyviä vinkkejä jet lagin ennaltaehkäisyyn tai hoitoon? Pyritkö pääsemään lomakohteessa paikalliseen rytmiin, vai pidätkö kellon Suomen (tai asuinmaasi) ajassa?
Jos mä lähden käymään jossain Euroopan sisällä niin pidän kellon Brittien ajassa. Eihän se ero oo kun pari tuntia mutta en jaksa alkaa rytmiä muuttamaan. Mut mulla toimii jostain syystä ihan toisinpäin toi itä-länsi asetelma! Mulle länteen lentäminen on yleensä tosi helppoa, mutta sieltä palaaminen on aina tosi vaikeaa jostain syystä :D
VastaaPoistaMä matkustan lähinnä Euroopan sisällä eli aikaero ei rasita, ja kun olin New Yorkissa, jet lag ei silloinkaan pahasti rasittanut, paitsi sen verran, että nukahdin Broadwaylla Scarlett Johanssenin näytelmässä. Kuulen siitä kuittailuja edelleen :D. Paluu kotiin oli sitten jotenkin vaikeampi, ihan jo senkin takia, että hienon reissun jälkeen koitti paluu arkeen.
VastaaPoistaSen takia Suomesta Jenkkeihin päin on niin miellyttävää matkustaa, kun sitä tulee herättyä jo kukonlaulun aikaan, ja pääsee rannalle aamulenkille auringonnousuun. Ja sittenhän onkin jo aamupalan aika :)
VastaaPoistaTosin useimmiten minun on ollut aika helppo mukautua paikalliseen aikaan. Vain kerran muistan Karibian reissusta palatessani katselleeni ikkunasta Hesarin jakajan tuloa pihaan, eikä uni vieläkään tullut. Silloin piti turvautua melatoniinin apuun, ja silti aikaerosta tasoittumiseen meni pari vuorokautta.
Haaveilin juuri helmikuussa Nycissä aikaisin aamulla liikkeelle lähtemisestä, mutta en jaksanut, vaikka oltiin viikko. Haaveilin myös Times Squaresta joskus ehkä viideltä, jolloin siellä olisi ollut ehkä vain valot ja minä. Tietenkään näin ei olisi ollut, mutta se oli romanttinen haaveeni. Jos olen lomalla, en edes erityisesti pakota vuorokausirytmiin kiinni. Nukun milloin nukuttaa. Se on lempein tapa. Ei jonkinlaisen rytmin saavuttaminen monta päivää kestä.
VastaaPoistaOlin aina ajatellut että jetlag on täysin kuviteltua eikä sellaisesta kukaan oikeasti kärsi. Ajattelin näin siihen asti, kunnes matkustettiin New Yorkiin. En ole ikinä ollut niin sekavissa olotiloissa kuin silloin, ja kotiinpaluu se vasta rankkaa olikin! Meillä oli "yölento", matka-aikahan oli yllättävän lyhyt (noin 6,5 h, suora lento Nykistä Helsinkiin) ja nukuin sen koko ajan. Perillä olimme aamulla ysiltä ja ajattelin, että tässä kun on tullut otettua yöunet, niin hyvin palautuu normaalirytmiin. Kuinka väärässä olinkaan.. meni yli viikko palautuessa. Länteen päin rytmiin pääseminen tapahtui nopeammin. Aasiaan matkustaessa en ole juuri koskaan kokenut sen erityisempää jetlagia, joten tämä oli todella yllättävää.
VastaaPoistaSen verran vähän olen meren yli matkannut että ei ole vinkkejä jakaa, lentoajoilla ja nukkumisella on varmasti paljon vaikutusta. Olen nauttinut suunnattomasti, juurikin noista Nykin rauhallisista aamuista ja Cancunin aamulenkeistä :)
VastaaPoistaEipä löydy vinkkejä multa, nimittäin mulla on noita nukkumisvaikeuksia ajoittain ihan ilman jet lagiakin. Ei siihen tunnu mikään auttavan. Itsellä tuntuu olevan lähinnä tuurista kiinni, häiritseekö aikaero vai ei. Useimmiten ei ole häirinnyt pätkän vertaa tai vain vähän, mutta maailmanympärireissun lopuksi Nycistä Helsinkiin palatessa meni melkein viikko sopeutuessa. Johtui ehkä enemmän siitä, että 8 kuukauden jälkeen palasin kotiin kuin aikaerosta, mutta vaikea sanoa. Joka tapauksessa aamuisin on tosiaan ihan oma tunnelmansa, ja munkin mielestä siitä kannattaa ottaa kaikki irti, jos kerran hereillä on. :)
VastaaPoistaTuohan on ihan oikea tapa suhtautu aikaeroon - olla sopeutumatta. Tarpeeksi isot johtajat kun matkustavat, niin vaativat palaverit tapaamiensa henkilöiden kanssa siihen aikaan kuin heillä kotimaassaan olisi normaali työaika. Me yritämme usein siirtää kelloa kotona jo pari tuntia ja sitten kohteessa elää pari tunti aikaisessa/myöhäisessä siten, ettei koko aikaero tarvitse "tehdäkään".
VastaaPoistaTuntuu siltä, että vanhemmiten on tullut vaikeaksi kuosittua jetlagiin, mutta ajatus, että lähtisi New Yorkissa tai missä tahansa muussa uudessa kaupungissa pyörimään aamuvarhain on todella houkuttelevaa. Paljastan tykkääväni sarjasta Nowhere Man osaltaan sen takia, että se on road trip Yhdysvalloissa ja tapahtuu eri vuorokaudenaikoina. Helsinki ei valitettavasti ole tällainen kaupunki, sillä aamuvarhain kaikki on kiinni, mutta olen pyörinyt esimerkiksi juhannusaamuna täysin autiossa Helsingin keskustassa ja se on ollut huikea kokemus. Sait minut, nyt, itse asiassa kiinnostumaan New Yorkista.
VastaaPoistaAika aution näköistä. Aamuvarhaisella saa enemmän rauhassa tutkia paikkoja. Yllätyksekseni kun olimme Kuubassa pääsimme aika helposti rytmiin. Kotiin tullessa rytmiin pääsy meni keskiviikosta viikonloppuun. Olisiko väsymys johtunut siitä, että heti lentoa seuraavana päivänä menimme töihin. Thaimaaseen mennessä meni kaksi päivää alkumatkasta sopeutumiseen sitten alkoi hellittää. Olen kai melkoisen nopeasti sopeutuva verrattuna mieheeni tai tuttuihimme.
VastaaPoistaItse kärsin aina tosi pahasta jetlagistä. Uskon, että johtuu osittain siitä, että en pysty nukkumaan lentokoneessa sekuntiakaan, vaikka olisin kuinka väsynyt. Perille päästyä ainoa asia mikä on mielessä on siis yleensä sänky ja unta palloon. Sen jälkeen sitten yritän päästä paikallisiin rytmeihin kiinni. Itse en ole huomannut mitään eroa sen välillä, matkustaako itään vai länteen. Australia-Suomi -väliä on jonkin verran tullut lennettyä, ja se on aina yhtä tuskaa. Nykyään jos mitenkään mahdollista, yritän yöpyä matkan varrella jossain muutaman yön.
VastaaPoistaTuntuu, että monet suurkaupungit on parhaimmillaan aikaisin aamulla. Rakastan aikaisia aamuja myös täällä Melbournessa, ilma on tosiaan raikkaamman tuntuinen ja on ihanan seesteistä ennen tulevan päivän kaaosta.
Samaa mieltä kuin Stacy, mitä vanhemmaksi tulen sitä vaikeampaa on. Myös vuodenaika vaikuttaa. Suomeen kesään on kivempi tulla täältä Kaliforniasta kuin pimeään talveen. En ole koskaan potenut jet lagia niin pitkään (lue:koko loma) kuin viime jouluna. Valoisassa pääsee nopeammin siitäkin yli. Samaa valvomisleikkiä mekin koitetaan leikkiä ja kun tänne suuntaan tulee vieraita, sääntönä on, ettei ensimmäisenä päivänä saa mennä ennen kello kahdeksaa sänkyyn. Viedään väkisin ulos vaikka syömään tai muualle, että pysyisivät hereillä. Mutta ei ole herkkua tosiaan tuo jet lag!
VastaaPoistaAamut kaupungeissa on ihana, se tunnelma on jotenkin niin seesteinen ja hiljainen ennen kuin alkaa vilkastua. Kun mä tulin Kiinasta, otin kaiken hyödyn irti aikaerosta - kun uni tuli jo 21-22 aikaan, niin kävin silloin nukkumaan ja heräsin aamulla virkeänä seitsemältä. Ylläpidin rytmiä ehkä viikon ennen kuin aloin lipsumaan... Ja nyt oon tavallisessa nukkumaan 02 ja ylös silti 07 -rytmissä. :D Zzzz....
VastaaPoistaVinkkejä jetlagin hoitoon ei ole, mutta tosiaankin se, että alkaa elää heti paikallista aikaa, auttaa edes jonkin verran. Thaimaasta kotiin tullessa auttoi yöpyminen Istanbulissa matkalla, eikä minkäänlaista jetlagia tullut. Kuubaan mennessäni heräsin neljän, viiden aikaan ensimmäisenä aamuna ja lähdin lenkille. Oli ihana tutustua uuteen paikkaan aikaisin aamulla, kun ei näkynyt ketään missään :)
VastaaPoistaEn ole Amerikkaan päin matkustanut, mutta Aasiaan, Australiaan ja Uuteen- Seelantiin kyllä. Mulla ei oikein tule mitään ihmeempää jet lagia, enkä siis pakota itseäni mihinkään unirytmiin.
VastaaPoistaVarhainen aamu missä tahansa on ihanaa aikaa :)
Melatoniini on jeesannut aika kivasti aikaerossa eikä mulla kyllä yleensä jetlagit kestäkään kauaa. Yleensä reissujen jälkeen väsymys on ihan sen verran kova noin niin kun pelkästä reissaamisesta että rytmi kääntyy ihan itsestään :)
VastaaPoistaItsekin haaveilen kaupungin haltuunottamisesta niinä varhaisaamun hiljaisina tunteina... mutta saattaisi se sängystä nouseminen silti tiukkaa tehdä. Sen verran tuppaan tiukkan tunkemaan päiväni reissussa täyteen asioita, että kyllä ne unet tarpeeseen tulevat...
VastaaPoistaJenkeissä olen muutaman kerran reissannut itärannikolla. Sinne suuntaan mennessä aikaero on aika ok mulle. Toki pari ensimmäistä iltaa on aika tuskaa, että jaksaisi valvoa edes iltakymmeneen, että pääsisi paikalliseen rytmiin. Mutta viime reissullakin paikallinen kaveri oli sopivasti hullun aikaisessa aamutyöläisen rytmissään, niin kummallekin oli ok heräillä kuuden jälkeen aamulla ja olla jo aamukasilta liikkeellä! Mä en oikein osaa sanoa, kumpaan suuntaan mennessä jet lag on mulla pahempi. Aasiaan päin olen tosin aikaerollisesti kauemmas tehnyt vasta yhden reissun. USA:n suuntaan useamman. Niistä pari on ollut sellaisia reissuja, joista jäi käteen muutenkin niin paljon univelkaa, etten tiedä menikö aikaeron vai minkä piikkiin vähän sekainen nuppi :D
VastaaPoistaUsein yritän väsymyksestä huolimatta päästä kohteen elämänrytmiin mahdollisimman nopeasti kiinni. Elän usein valon mukaan. Haluan nauttia valoisista tunneista ja mennä vaikka sitten nukkumaan aiemmin. Etenkin päiväntasaajalla tulee usein herättyä aikaisin, jo samaan aikaan auringon kanssa. Esimerkiksi Jenkeistä Suomeen palattaessa olen tainnut kokea pahimmat jet lagit, mutta niistäkin on selvitty.
VastaaPoistaLänteen on tosiaan paljon helpompi lentää kuin itään. Kun mentiin Havaijille, olin ehtinyt käydä aamulenkillä ja kuntosalilla ennen kuin pääsi hotellin aamupalalle :). Mutta se on kivaa vaihtelua, sillä Suomessa olen niin aamu-uninen, että on kiva joskus herätä ja nousta kukonlaulun aikaan ja nauttia hiljaisista aamuista uusissa matkakohteissa. Suomeen paluu onkin sitten yhtä tuskaa...
VastaaPoistaItse toimin siten, että reissatessa pyrin heti mukautumaan paikalliseen aikaan. Mitään valmisteluja etukäteen sen suhteen en tee eli pyrin vaan vaihtamaan oman kelloni paikalliseen kelloon. Vaikeampaa se on itäänpäin matkustaessa, varsinkin Jenkeistä kotiin. Muutenkin kun olen iltaihminen, niin kellon eteenpäin siirtäminen ja paluu arkeen tuntuu välillä tuskalliselta. Mutta siinäkin pyrin siirtämään itseni heti paikalliseen rytmiin. Finskin lennolla New Yorkista Suomeen tulo on kyllä se pahin, kun olet aamusta perillä -> siinä on pitkä päivä taisteltavaksi kotona.
VastaaPoistaParhaiten toimii se että mahdollisuuksien mukaan pyrkii - vaikka "kitumalla" mukautumaan paikalliseen aikaan. Ei sitten koko loma mene pilalle. Mutta mitä enemmän tulee ikää, sitä vaikeampaa on tottua kellojen siirtelyyn. Tuntuu että kesä-talviaikojen siirtelyihinkin tottuminen vie monta viikkoa, vaikka siinä puhutaan yhdestä vaivaisesta tunnista :)
VastaaPoista