The White Cliffs of Dover

A Sunday well spent brings a week of content, sanoo brittiläinen sananlasku, ja toivon todella sen olevan oikeassa - meidän sunnuntaimme on nimittäin sujunut suorastaan erinomaisissa merkeissä. Vietimme tämän viikonlopun pienessä englantilaisessa merenrantakaupunki Doverissa, joka tunnetaan ennen kaikkea kahdesta jutusta - upeasta tuhatvuotisesta linnastaan ja huikeista, valkoisista kallioseinämistään.

Saavuimme kaupunkiin vasta eilen iltapäivällä, ja pitkän skobamatkan väsyttäminä päätimme jättää molemmat tähtinähtävyydet tälle päivälle, mikä osoittautui oikein hyväksi päätökseksi. Tämä tarkoitti sitä, että ehdimme viettää lauantai-illan tutustuen itse Doveriin. Kaupunki kärsi pahoin toisen maailmansodan pommituksissa, ja lukemani oppaat kuvailevat sitä epäinspiroivaksi ja tylsäksi. Ihan niin pitkälle en kuitenkaan menisi: keskustasta löytyy mm. kauniisti valaistu rantabulevardi, kompakti kävelykatu ja muutama kivan oloinen ravintola - me kävimmme syömässä italialaista Il Rusticossa, jota voin kyllä suositella kaikille nälkäisille matkalaisille. Ehdottomasti suurimman vaikutuksen meihin kuitenkin teki sattumalta löytämämme, 750 vuotta vanha kappeli. Ööö, miten voi olla, etteivät matkaoppaat maininneet tästä? Ei siis kannata antaa ennakko-oletusten vaikuttaa liikaa, vaan lähestyä Doveria avoimin mielin.

Tämän päivän ohjelmamme puolestaan ei vaatinut edes erityisen avointa mieltä: White Cliffs of Dover on yksi Britannian kuuluisimpia ja rakastetuimpia luontokohteita. Makoisasti nukutun yön jälkeen suuntasimme siis suoraan kallioille. National Trustin ylläpitämään retkikeskukseen, jonka luota  kallioseinämiä pitkin kulkevat vaellusreitit alkavat, on Doverin keskustasta ehkä puolen tunnin kävely- ja viiden minuutin ajomatka.  Alueelle on vapaa pääsy, mutta autoilta peritään parkkimaksu (meidän iloksemme skootterin pysäköinnistä ei tarvinnut maksaa mitään).

En ole varma, onnistuvatko kuvat oikein välittämään White Cliffsien mittasuhteet - jyrkänteistä isoimmat kohoavat 110 metrin korkeuteen, joten en välttämättä voi suositella paikkaa kaikista korkeanpaikankammoisimmille. Muille Doverin valkoiset kalliot tarjoavat kuitenkin erittäin kiinnostavia vaeltelumaastoja ja henkeäsalpaavia maisemia yli Englannin kanaalin. Kirkkaana päivänä täältä näkee Ranskaan asti.  

Olin kuullut ja lukenut kallioista paljon ja halunnut vierailla niillä jo pitkään, mutta mikään ei ollut valmistanut minua siihen, miten upeita ne luonnossa ovat. Olisin halunnut tutkia kaikki alueella risteilevät polut ja ihailla maisemia jokaiselta näköalapaikalta, mutta aikarajoitteiden vuoksi menimme tällä kertaa vähän vähemmän kattavalla kaavalla: seurasimme ensin aivan jyrkänteen reunaa kulkevaa cliff edge pathia ja laskeuduimme sitten jyrkkää polkua aivan rannan tuntumaan. (Ihan alas asti emme kuitenkaan päässeet, koska maansortuma oli katkaissut reitin.) Kaiken kruunasi kallionrinteillä laiduntava ponilauma - paikka on kuin suoraan elokuvasta.