Pariisipäiväkirjat

Perjantai. 

Metrossa on ruuhkaista. "Jätä laukut mulle ja juokse sisäänkirjautumiskoneelle," poikaystäväni ohjeistaa kun lähestymme King's Crossia ja vilkaisee sitten huolestuneen näköisenä kelloaan. Minua hymyilyttää, mutten uskalla ihan vielä paljastaa, että emme ole myöhästymässä junasta: olen optimistisen aikakäsityksemme tuntien ilmoittanut lähtöajan todellista aikaisemmaksi. Vasta kun olemme saaneet liput käteemme, paljastan, että juna lähteekin kello 11.15 sijasta puoli kahdeltatoista - olemme seitsemän minuuttia etuajassa! Ilouutisen kuultuaan T yrittää vielä rynnätä kauppaan hakemaan matkaeväitä, mutta onneksi Eurostarin virkailija tulee avukseni kertomaan, että jos haluamme ehtiä junaan, kannattaa turvatarkastukseen siirtyä nyt eikä kymmenen minuutin päästä.

Lontoon ja Pariisin välinen junamatka tuntuu tavallistakin lyhyemmältä, sillä tällä kertaa vietän sen Chromeota kuunnellen. Gare du Nordille saavuttuamme suuntaamme ensin edellisellä lomalla tutuksi tulleeseen leipomoon ja vasta sitten Airbnb-asunnollemme. Talon sisäpiha on peitetty rakennustelinein, mutta itse asunto on valoisa, siisti, suloinen ja tyylikkäästi sisustettu. 

Olemme päättäneet majoittua samalle alueelle kuin viimeksikin, aivan Canal Saint-Martinin kupeeseen. Alue on täynnä toinen toistaan hauskemman näköisiä kahviloita ja rafloja, mutta jonkun aikaa katuja kierreltyämme päädymme testaamaan netissä suurta suosiota nauttivan vegaaniravintolan (joka ansaitsee ehdottomasti ihan oman postauksensa, stay tuned).

Lauantai. 

Aloitamme aamun vierailemalla... missäs muualla kuin boulangeriessa, josta mukaan tarttuu täytettyjen patonkien lisäksi myös pari makeaa leivonnaista. Päätämme palata hotellille kiertoreittiä, mikä osoittautuu erinomaiseksi valinnaksi, sillä bongaamme sattumalta supermakean katutaideseinän, jota ihailee meidän lisäksemme myös muutama innokas valokuvaaja ja ryhmä street art -kierrokselle osallistuvia matkailijoita.

Minua jo jonkun aikaa kiusannut flunssa uhkaa nostaa taas päätään, mutta nitistän sen lääkkeillä, ja pääsemme kämpillä nautitun lounaan jälkeen uudestaan matkaan. Tällä kertaa suuntanamme on Promenade Plantee, keskustan itäpuolella pitkin vanhaa junarataa kulkevaa vehreä kävelyreitti, joka tunnetaan myös nimellä the original high line kuuluisan newyorkilaisen serkkunsa mukaan (tsekkaa myös tämä Lontoon suloinen salareitti).

Tämä on jo viides kertamme Pariisissa, mutta Promenade Planteeta kulkiessamme ja siltä avautuvia maisemia ihaillessamme tajuamme taas kerran, miten vähän edelleen tätä upeaa kaupunkia tunnemme. Reitin loppupäässä meitä odottaa metroasema, josta pääsemme ilman vaihtoja Seinen yli Place d'Italien asemalle. Ihan sen vieressä sijaitsee kiinalainen pikaruokala, johon ihastuimme vuoden 2013 Pariisin-matkallamme,  jolloin asuimme juuri tällä alueella.  Paikalta ei kannata odottaa liikoja sisutuksen tai siisteyden suhteen - mutta hinnat sopivat opiskelijabudjettiin ja safkat ovat yhtä hyviä kuin monessa kymmenen kertaa kalliimmassa mestassa.

Flunnsalääkkeiden vaikutus on loppunut ja aikoja sitten, joten hyppäämme pikaisen shoppailukierroksen päätteeksi metroon kohti loma-asuntoamme. Kun olen kerran asettunut sohvalle peiton alle jättimäisen teekupin kanssa, en enää saa parhaalla tahdollakaan houkuteltua itseäni ulos nauttimaan pariisilaisesta launtaiyöstä - sen sijaan keskityn lukemiseen ja ikkunasta avautuvan maiseman ihailuun.

Sunnuntai. 

Aloitamme tämänkin päivän käynnillä boulangeriessa - mutta harmiksemme suosikkileipomomme on monen muun tavoin tänään kiinni. Kierreltyämme jonkin aikaa tuloksetta ympäriinsä päätämme käydä kaupassa ja taikoa aamupalaksi (tai tässä vaiheeksi oikeastaan myöhäiseksi lounaaksi) ihan omat patongit.

Kuukauden ensimmäinen sunnuntai on Pariisissa museopäivä, jolloin moniin nähtävyksiin on ilmainen sisäänpääsy. Valitsemme jonkin aikaa asiaa pohdittuamme ensimmäiseksi kohteeksemme Picassomuseon, jossa itse en ole käynyt koskaan ja jossa poikaystävänikin on vieraillut vain kerran, pienenä poikana joskus vuosituhannen vaihteessa. Saavuttuamme upeassa villassa sijaitsevan museon pihaan tajuamme, ettemme suinkaan ole ainoat, jotka ovat saaneet saman idean - innokkaiden museovieraiden jono kiemurtelee pitkin rakennuksen sisäpihaa. Jonotus ei kuitenkaan kestä pitkään, ja on lyhyestä sadekuurosta huolimatta ehdottomasti palkinnon arvoinen: monikerroksinen museo kattaa Pariisissa pitkään asuneen espanjalaistaiteilijan koko uran ja avaa ikkunan myös suurmiehen yksityiselämään.

Sade on ehtinyt lakata museokäyntimme aikana, joten lähdemme kävelylle Seinen rantaan (ja bongaamme Eiffel-tornin ensimmäistä kertaa tällä lomalla - jee!). Poikkeamme välipalalla ranskalaisessa pikaruokala Quickissä ja suuntaamme sen jälkeen ihanaan Pompidou-keskukseen. Muun muassa modernin taiteen museon, laajan kirjaston ja upean näköalaterassin sisäänsä kätkevä monitoimikeskus on yksi ehdottomia suosikkejamme Pariisissa. Keskus on sunnuntaisin myöhään auki, ja lähdemme paikalta vasta kymmenen aikaan, kun kiinnimenokuulutukset jo kaikuvat kovaäänisissä.

Maanantai. 

Koska päivälle on luvattu sadetta, päätämme lähteä tutustumaan nähtävyyksiin, jotka toimivat säällä kuin säällä: Pariisin kuuluisiin katettuihin käytäviin (hmmm, olenko ainoa, jonka mielestä passages couverts kuulostaa jotenkin katettuja käytäviä kiinnostavammalta retkikohteelta?).

Upeat, suurimmaksi osin 1800-luvulla rakennetut käytävät eivät seiso tyhjinä nykyäänkään: niissä on pikkuliikkeitä, kahviloita, taidegallerioita (joista yhden vitriinissä komeili aito Picasso - teos, jota olisimme ihan hyvin voineet ihailla edellisen päivän museokierroksella), vahamuseo ja jopa hotelli.

Melkein huomaamatta päädymme käytäviä seuraamalla Montmartrelle, josta on mukava ja aika helppo kävelymatka hotellillemme. Tai niin yleensä. Tällä kertaa joudumme kuitenkin rankkasateen yllättämiksi, ja hakeudumme sateensuojaan yhteen suloisimmasta koskaan näkemistäni leipomoista. Kuten arvata saattaa, emme lähde paikalta tyhjin käsin.

Tiistai. 

Koska junamme lähtee vasta illalla, ehdimme viettää koko päivän Pariisia kierrellen. Hyppäämme metroon ja ajamme ensin Riemukaarelle, jolla en muista käyneeni sitten ensimmäisen Pariisin-matkani vuonna 2007. Kävelemme tuulisessa säässä Eiffel-tornille päin, ja meinaan kadottaa hattuni kuvaa varten poseeratessani.

Lähdemme takaisin hotellille hakemaan laukkuja erittäin hyvissä ajoin, mutta matkalla bongaamme sattumalta Seinen rannalta modernin taiteen museon, jossa vietämme pari tuntia. Sitten unohdumme tunniksi museon kahvilaan lukemaan kirjoja ja katselemaan sateista maisemaa. Yht'äkkiä tajuamme, ettei aikaa enää ole hukattavaksi - matkustamme metrolla hotellille nappaamaan laukut ja sitten - boulangerien kautta, tietenkin - asemalle päin.

"Kai tääkin juna lähtee oikeasti 15 minuuttia myöhemmin," kysyy T toiveikkaana, kun juoksemme laukkuja perässä raahaten Gare du Nordia kohti. Tällä kertaa en kuitenkaan ole rukannut lähtöaikoja, vaan meillä on ihan oikeasti kiire. Ehdimme loppujen lopuksi junaan ihan hyvin, mutta minä saan hyvän opetuksen: valehtelu ei kannata, olipa se miten valkoista tahansa.