The Streets They Left Behind


Joskus pienet, koruttomat kunnianosoitukset voivat vangita katsojansa tehokkaammin kuin mahtipontiset monumentit. 

Viime vuonna ensimmisen maailmansodan alkamisesta tuli kuluneeksi sata vuotta. Tasaluvun kunniaksi Lontoon katukuvaan ilmestyi muistomerkkejä, jotka on helppo ohittaa huomaamatta, jos ei tiedä mihin katsoa - mutta joiden ohitse on ne kerran huomattuaan mahdoton kulkea pysähtymättä. 

Listat ovat yksinkertaisia. Ne on kiinnitetty katukyltteihin, ja niissä on nimiä. Joskus vain yksi tai kaksi, joskus paljon enemmän. Nimet kuuluvat miehille, jotka asuivat kyseisellä kadulla noin sata vuotta sitten. Miehille, jotka eivät palanneet sodasta. 

Ensimmäinen maailmansota oli Britannialle monen muun maan tapaan todella raskas. Henkensä menettäneiden luvut on korkeita, mutta Islingtonin councilin The Streets They Left Behind -projekti muistuttaa osuvasti, ettei kyse ei ole numeroista, vaan aidoista, oikeista ihmisistä. 

Yleensä erittäin nuorista ihmisistä. Kyltit tuovat mieleeni Paul Hardcastlen järkyttävän ja tärkeän, Vietnamin sodasta kertovan biisin 19. Old enough to fight and die, but not old enough to vote

Onko sotien kauheudesta sadassa vuodessa opittu mitään? En tiedä. En voi olla miettimättä sitä, että vaikkapa Suomessa teinipoikien odotetaan yhä menevän armeijaan, ja asevelvollisuudesta kieltäytymisen voi johtaa vankeustuomioon, jota esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnesty kutsuu mielipidevankeudeksi.

Poikaystäväni veli tuomittiin aikoinaan aseistakieltäytymisestä ehdottomaan vankeuteen. Puoli vuotta linnaa rikoksesta, joka pyrkii siihen, ettei yhtä surullisia muistomerkkejä tarvitsisi jatkossa kiinnittää minkään kaupungin kaduille.

Kommentit

  1. Kaunis tapa muistaa näitä ihmisiä. Ja hieno idea jonkun toimiston crealta tehdä tällainen.

    Ihmiset voisivat jossain vaiheessa oppia ottamaan itseään niskasta kiinni ja käyttäytymään kunnolla kaikkia kohtaa tasapuolisesti. Ettei tarvittaisi enää uusia surullisia tarinoita julkaistavaksi näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri! En muuten itse edes tullut ajatelleeksi luovaa tiimiä, joka tän projektin taustalta löytyy, mutta tosiaan - upeaa työtä heiltä!

      Poista
  2. Kyllä on ihan älytöntä, että ensin maa potkii miehiä päähän ja perseelle monta vuotta ja sitten antaa ladatun aseen käteen ja käskee taistella puolestaan. Suomessa kuitenkin ensimmäisen maailmanpalon monumentit ovat olleet näyttävästi esillä, eikä punaisen puolen kärsimyksiä olla unohdettu. Valkoisen osapuolen monumentit ovat sen sijaan tainneet kerätä sammalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Feministinä pidän kyllä aika käsittämättömänä sitä, että tällainen jako sukupuolen mukaan on edelleen voimassa 2000-luvun tasa-arvoa kunnioittavassa Suomessa.

      Poista
  3. Pysäyttäviä tuollaiset muistomerkit, jotka tekevät tapahtuneesta jotenkin todellisemman. Ensimmäinen maailmansota on jäänyt täältä Suomesta käsin maailmaa katsoessa aika pahasti Talvisodan jalkoihin, kun kaikki sotamuisteloenergia keskittyy siihen. Hyvä välillä pysähtyä muuhunkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en muista, että sitä olisi Suomessa mitenkään erityisemmin käsitelty, koulussa tai muuten... täällä Briteissä molemmat maailmansodat tuntuvat saavan aika lailla saman verran huomiota.

      Poista
  4. Ei tulisi kyllä kovinkaan helposti kiinnitettyä huomiota tuollaisiin listoihin ohi kulkiessa. Vaikka olenkin sitä mieltä että ihan kaikesta ei muistomerkkiä tarvitse pistää pystyyn niin tässä tapauksessa kyllä ihan hieno ajatus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin! En tiedä itsekään, kuinka pitkään kuljin vain niiden ohitse ennen kuin tajusin pysähtyä.

      Poista
  5. Ihminen ei taida koskaan oppia, ikävä kyllä :/.

    VastaaPoista
  6. Ihan hyviä tällaiset pienetkin muistolaatat. Isommat ovat tietysti vielä vaikuttavampia, kuten vaikka Normandian rannoilla, jossa kävimme toissakesänä. Kyllä ne ristimeret hetkeksi pysäyttävät, edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen nähnyt nuo ristimeret vain valokuvissa, mutta kuvienkin kautta katsottuna ne järkyttävät joka kerta.

      Poista
  7. Oi, onpas kaunis tapa muistamiselle - Puhutellee enemmän kuin isot monumentit. Toivon, että tämä maailma ei ikinä unohtaisi näitä maailmansotia, että jotain oltaisiin opittu.. mutta en tiedä. Pahoin pelkään, että ihminen on huono oppimaan. Olen silti toiveikas aina, kun tapaan yhdenkin ihmisen, joka on sitä mieltä, että aseisiin ei pitäisi tarttua enää koskaan <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja fiiliksiä. Onneksi jotkut ovat valmiita taistelemaan (aseettomasti!) rauhan puolesta, vaikka se on varmasti todella vaikeaa.

      Poista
  8. Ihan kuin olisin kuullut tästä joskus aikaisemminkin. Kuulostaa kuin suuresta monumentista olisi ripoteltu palasia ympäri kaupunkia. Kaunis ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvasitpa kauniisti muistomerkin idean :) ja nyt rupesin miettimään, onkohan vastaava projekti toteutettu jossain muuallakin, vai oletko kuullut juuri tästä...

      Poista
  9. Tällaiset tuovat uhrit lähemmäs. Tämä kaveri asui tällä kadulla. Hän on ollut oikeasti olemassa. Suuret muistomerkit ovat vaikuttavia omalla tavallaan, mutta niissä ei ole minusta samalla tavalla kyse yksilöistä. Ne osoittavat massalla sodan älyttömyyden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Esimerkiksi Volgogradissa sijaitseva, aikoinaan maailman suurimman patsaan titteliä hallussaan pitänyt Stalingradin taistelu muistomerkki on mielestäni todella, todella vaikuttava, mutta se ei ehkä kuitenkaan samalla tavalla kerro yksittäisten sotilaiden - ihmisten - tarinoista ja uhrauksista (jotka etenkin Stalingradissa olivat valtavat).

      Poista
  10. Mielenkiintoinen - ja kaunis - tapa muistaa! Tämä oli hyvä vinkki pitää silmät auki kun tuolla päin liikkuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ihan jokaisella kadulla tauluja ei (onneksi!!!) ole, mutta valitettavan usealla kuitenkin.

      Poista
  11. Nimet muistomerkeissä, pienessäkin sellaisessa, saa ajatukset kulkemaan ihmisten tarinoihin ja kokemuksiin. Muistomerkit ovat tärkeitä myös läheisille, jotka ovat rakkaansa sodasssa menettäneet.
    Kunpa vielä koittaisi päivä, jolloin ihminen olisi niin viisas, ettei sotia kävisi vaan osaisi sopia asiat ilman aseita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Sodan kokeneet isovanhempani kertoivat aina, miten sotilaat (myös ne "vastapuolen") olivat tavallisia ihmisiä, ja tämä muistomerkki tuo sen mielestäni kauniisti esille.

      Poista
  12. Kaunis idea, ja tykkään myös toteutuksesta. <3

    Nuorena kuolleiden kohtalo järkyttää aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toteutus ja idea ovat molemmat mahtavia - hatunnosto taustatiimille!

      Poista
  13. No enpä tiennyt tätäkään! Kiva oppia uutta. Islingtonia r a k a s t a n - yksi suosikkejani Lontoossa.

    VastaaPoista
  14. Hieno idea nuo muistomerkit, tuovat sodan kauhut henkilökohtaiselle, helpommin ymärrettävälle tasolle. Ei vain että miljoonat kuolivat, vaan että Herbert, joka asui tällä kadulla kuoli sodassa 19-vuotiaana. On tärkeää muistaa ja toivottavasti oppia virheistä!

    VastaaPoista
  15. Hieno idea! Tosin olen kyllä sitä mieltä, että olisi voinut olla vaikka pieni kivinen laatta samoilla asioilla eikä "kehystetty A4:nen", joka ei tule kestämään kovin pitkään kauniin näköisenä.

    VastaaPoista
  16. Kaunis tapa muistaa todella! Terkkuja muuten Lontoosta. Muutin myös juuri tänne ja kommentoin Camdentownista juuri muuttaneesta kodistani. :P

    VastaaPoista
  17. Ei se ihminen vaan koskaan opi, historia toistaa itseään jatkuvasti ja näin tulee varmaan aina olemaan :/

    VastaaPoista
  18. On todella kaunis idea. Kunpa vaan ihminen oppisi virheistään - mutta eihän se opi. Surullista.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit! Thanks for taking the time to comment! :)