Sunnuntai Brixtonin markkinoilla

Laiska se kiireillään koreilee, sanoo vanha suomalainen sanalasku (tai oikeastaan taisin juuri yhdistää kaksi ilkeää sanapartta yhdeksi megailkeäksi) mutta siitä huolimatta (vai ehkä juuri siksi?) aion nyt sanoa: huh, on kiirettä pitänyt. Palasimme puolitoista viikkoa sitten kahden viikon yhdistetyltä loma- ja työreissultamme Euroopassa. Samana iltana yksi parhaista ystävistäni lensi Helsingistä luoksemme pitkäksi viikonlopuksi. Töissä on pitkän breikin jälkeen tietysti tavallistakin enemmän tekemistä, ja sen lisäksi koko viime viikko oli täynnä toinen toistaan hauskempia tapahtumia, joihin riensin suoraan duunista. Oman lisämausteensa soppaan heitti myös kaksi päivää kestänyt ja koko Lontoon metroverkoston pysäyttänyt tube-lakko.

Tänään olen kuitenkin laiskotellut koko puolentoista viikon edestä, sillä sateinen sunnuntai tarjoaa täydellisen mahdollisuuden viettää koko päivä tekemättä yhtään mitään: lukea vähän, blogata vähän, siivota vähän, pelleillä poikaystävän kanssa, etsiä edullisia lomalentoja, seurata Kreikan tilannetta Twitteristä, nukkua päiväunet, käydä pitkässä rentouttavassa kylvyssä ja syödä lounaaksi lettuja ja mansikoita. Tälläkin hetkellä istun keittiön pöydän ääressä edessäni kupponen teetä ja pussillinen aurngonkukan siemeniä, mikä on aika varma merkki siitä, että laiskottelu tulee jatkumaan iltaan asti, Kannattaa kokeilla auringonkukan siemeniä, jos ne eivät ole ennestään tuttua napostelevaa ja varata projektiin ainakin tunti - once you pop, you can't stop.

Viime sunnuntaina olin onneksi vähän aktiivisempi ja lähdin ystäväni kanssa käymään Brixton Villagen kuuluisilla markkinoilla. Markkina-nimitys saattaa olla vähän harhaanjohtava, sillä oikeastaan kyse on laajasta, katetusta ja viikon ympäri auki pysyvästä alueesta,  jossa pääosassa ei suinkaan ole shoppailu, vaan hyvä ruoka. Kävin paikassa ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten, ja silloin kirjoitin siitä näin:

Kuten usein käy, Brixtonin todellinen charmi löytyi vasta tauottoman autoliikenteen halkoman pääkadun takaa: jännittäviä sivukujia, hauskan näköisiä pikkuliikkeitä ja kansainvälistä tunnelmaa. Itse markkina-aluekin on todella hauska ja eroaa ainakin kulinaristisesta näkökulmasta katsottuna aika paljon esim. kuuluisista serkuksistaan Camdenista tai Brick Lanesta. Jos viimeksimainituissa ruokakojuista ja -kärryistä paperilautasilla tarjotut safkat ovat lähinnä shoppailun sivujuonne, on "ihan oikeiden" pop up -ravintoloiden täyttämä Brixton Village selkeästi paikka, jonne tullaan nauttimaan hyvästä ruoasta.

Viimeksi Brixton Villagessa käydessäni poikaystäväni oli valinnut meille ravintolan etukäteen. Tällä kertaa suunnitelmana oli ystäväni kanssa kulkea arkadeja pitkin ja valita ruokapaikaksi se, joka meitä eniten houkuttaisi.

Ciao bella!

Suunnitelma ei kuitenkaan aivan onnistunut, koska eksyimme matkalla katubileisiin ja saavuimme perille Brixtoniin pari tuntia alkuperäisestä suunnitelmasta jäljessä. Tämä ei muuten olisi haitannut, mutta ystäväni oli lentämässä samana iltana takaisin, ja kentällä pitäisi olla viimeistään kuudelta -meidän oli siis toimittava ripeästi.

Kuljettuamme toinen toistaan kutsuvampien ravintoloiden, hauskojen kojujen ja värikkäiden graffittien ohitse ystäväni päätti hakea ison täytetyn leivän italialaistyylisestä trattoriasta, kun taas itse päätin neljänneskreikkalaisena osoittaa solidaarisuutta isomummoni maalle ja tilasin ison kupin kreikkalaista jäädytettyä jogurttia, nami.

Jäimme kadulle nostetun pöydän ääreen syömään herkkujamme ja fiilistelemään ihanaa minilomaa kunnes tajusimme, että jos ystäväni halusi ehtiä koneeseen, meidän oli lähdettävä metrolle ASAP. E suuntasi Heathrow'lle (ja ehti nippa nappa koneeseen, jee/buu) ja minä seuraamaan Kreikan kansanäänestystä, mutta vasta sovittuamme, että ensi kerralla varaamme Brixtonille vähän enemmän aikaa.

Onko Brixton Village tuttu? Onko Suomessa mitään vastaavia paikkoja?