Purkkataidetta ja palatseja

Kerroin edellisessä postauksessa käytöstä poistettua junarataa pitkin kulkevasta Parkland Walkista. Muutama päivä ensimmäisen osion suorittamisen jälkeen päätimme kulkea loppuun myös polun pohjoispään Highgatesta Alexandra Palacelle. Koska jo reitin alku oli ollut jännittävä ja ihana, arvasimme, että tämäkin osio varmasti täyttää kaikki odotukset. Emme kuitenkaan osanneet arvata, miten ihana yllätys meitä lopussa odottaisi.

Kuten niin usein, niin tässäkin tapauksessa ei vain määränpää, vaan jo matka itsessään oli mielenkiintoinen. Muistatteko vielä postaukseni Lontoon katutaiteesta? Emme olleet vielä edes ehtineet itse Parkland Walkille asti, kun bongasimme puolivahingossa vilkkaalta kadulta miniatyyrimaisen taideteoksen. Jos en olisi nähnyt samanlaista keväisellä katutaidekierroksella, en varmasti olisi heti tajunnut, mistä oikein on kyse; nyt pystyin kuitenkin kertomaan hämmentyneelle poikaystävälleni, että kyse on pohjois-lontoolaisen taiteilija Ben Wilsonin hauskasta projektista (josta voi lukea lisää täällä). Pikkuruisen maalauksen tauluna toimii kadulle liiskaantunut purkka - ja nimenomaan sellainen, joka on ollut paikalla jo Wilsonin sinne saapuessa. Yllä olevassa kuvassa näkyy purkan mittasuhde, alla taas sen hämmästyttävän pikkutarkka koristelu. Mun mielestä tämä on ehdottomasti yksi makeimpia taideproggiksia, joista olen ikinä kuullut! (Mutta ei silti heitellä purkkaa kadulle, eihän? Beniltä ei varmasti tule loppumaan materiaali ihan lähiaikoina, niin paljon koristelemattomia purkkia Lontoon kaduilla edelleen näkyy).

Parkland Walkille päästäksemme meidän tuli kulkea myös Highgate Woods-metsikön läpi. Jos sulki korvansa lähistön kaduilla pauhaavalta liikenteeltä, pystyi melkein kuvittelemaan olevansa keskellä salaperäistä satumetsää. Ja taas kerran, kuka uskoisi, että Lontoon ydinkeskusta on vain viidentoista minuutin metromatkan päässä?

Reitin päässä meitä odotti upea Alexandra Palace ja sen kauniisti hoidettu, laaja-alainen puisto. Täällä saimme ihastella lisää  nykytaidetta - kuten allaolevasta kuvasta saattaa ehkä päätellä, esittävät vastavalmistuneet puuveistokset erilaisia olympialajeja. Minä esitän ilmeisesti painonnostajaa, kultamitali olisi varmasti ollut taattu. ;)

Tadadada-taa! Arvaatteko nyt, mikä oli se iso yllätys, josta alussa puhuin? Lontoon fantastinen horisontti on näky, joka ei varmaan ikinä lakkaa ihmetyttämästä mua. Mun vasemmalla puolella näkyy Canary Wharf, oikealla City, ja toi korkein rakennus oikealla on tietenkin Länsi-Euroopan korkein rakennus The Shard.

Tässä vielä kuvaa myös itse palatsista. Vuonna 1873 valmistunut rakennus tarkoitettiin alun alkaenkin ihmisten virkistäytymistilaksi, ja se tunnetaan myös nimillä People's Palace sekä tuttavallisemmin Ally Pally. Palatsia katsoessaan voisi tosin hyvin luulla, että se olisi toiminut alkujaan kuninkaallisten tai vähintäänkin aatelisten asuinsijana, niin näyttävä ja hieno se on.

Jos ei muuta, niin näkymät ainakin ovat kuninkaallisia. Ihanaa, että ne on alun perinkin tarkoitettu kaiken kansan ihailtavaksi! Tää on taas yksi sellainen paikka, jonne voi hyvillä mielin viedä Lontoossa vähänkin pidempään viihtyvät vieraat. Ensin sinne tosin kannattaa suunnata itse: vaikka olisi jo tottunut Lontoon horisonttiin, saa siihen täältä niin kauniin kuvakulman, että hymyilyä on mahdoton välttää. :)