Vuosi ostolakossa

Yllä olevissa kuvissa oleva "asu" (tuntuupa tyhmältä kutsua omia vaateyhdistelmiä tuolla nimellä) on koottu yläasteella, lukiossa ja yliopistossa hankituista vaatteista.

Ryhdyin Skotlannista Suomeen palattuani puolitoista vuotta sitten miettimään, kuinka paljon rahaa oikein käytinkään vaatteisiin. Olin Glasgow'n hyvien shoppailumahdollisuuksien innoittamana ostanut vuoden aikana varmaankin matkalaukullisen uutta tavaraa, ja edessä oli nyt kaksi ongelmaa: ensimmäiseen varsinaiseen omaan asuntoon muutto merkitsi asuinkulujen moninkertaistumista, ja asunnon sijainti Helsingin ydinkeskustassa taas aiheutti sen, ettei kaappitilaa kahdeksansadan euron vuokralla tosiaan riittänyt oman showroomin perustamiseen. ;) Olin siis tilanteessa, jossa sekä kukkaroni että asuntomme viihtyisyys vaati vaateshoppailun rajoittamista, ja päätinkin hyvin motivoituneena ryhtyä mittavaan ostoslakkoon.

Lakkoa ajatellessani en kuitenkaan olisi osannut edes kuvitella, että päätökseni pitäisi edelleen; että olisin 19 kuukauden aikana käyttänyt omiin vaatteisiini vain 10 euroa (edullisesta hinnastaan huolimatta H&M:ltä hankittu mekko on pysynyt hyvänä monista käyttökerroita huolimatta) ja että tästä viimeisimmästäkin kortinvinguttelusta olisi aikaa jo yli vuosi.  Olen tyytyväinen ja yllättynyt siitä, että olen pysynyt tavoitteessani - mutta ennen kaikkea siitä, miten helppoa se on ollut!

Italiassa Loisin showroomilla shoppaillessa innostuin hankkimaan samalla kertaa useammatkin farkut.

Toki olen kierrellyt kaupoissa, katsellut kivoja asuja ja jopa sovittanut muutamaa vaatekappaletta, mutta loppujen lopuksi päätös ostamatta jättämisestä on aina ollut helppo. Olen ymmärtänyt paitsi sen, että minulla on entuudestaan mahtava valikoima kivoja ja hyvälaatuisia vaatteita (joista suuri osa on hankittu jo yläasteella ja lukiossa!), myös sen, etteivät vaatteet tee miestä. Ihan oikeasti, tyylikäs pukeutuminen ei tarkoita sitä, että vaatekaapissa on rajaton määrä asusteita, eikä sitä, että asun jokainen yksityiskohta on aina viimeisen päälle mietitty.

Päin vastoin - jos ihmisellä on paljon mieenkiintoista tekemistä, ei hän välttämättä edes ehdi miettiä, mitä päälleen pukisi. Ja mielenkiintoseiksi ihmistä eivät tee vaatteet, vaan aivan muut asiat. Monet osaavat laittautua kivasti bileiltaa tai kaupunkihengailua varten, mutta kuinka moni kirjoittaa runoja, säveltää musiikkia tai opiskelee tohtoriksi?

Okei, jotkut paikat ovat sellaisia, että pukeutumista haluaa miettiä vähän tarkemmin,mulle näin kävi Pariisissa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö pitäisi kaunista pukeutumista arvossa. Tyylikkäitä ihmisiä on kiva katsoa, ja vielä hauskempaa on, jos jännittävän asuvalinnan takaa paljastuu mukava tyyppi :). Minua naurattaa aina, kun joku "vaihtoehtopukeutuja" pitää itseään parempana, kuin high street -liikkeissä kerran viikossa asioivia "pissiksiä". Ihan oikeasti - jos ihmisestä ei tee kiinnostavaa se, että hän käyttää kaiken vapaa-aikansa vaatevalintoihin, niin yhtään suurempaa vaikutusta minuun ei tee se, että joku käyttää saman ajan oman "vaihtoehtoisen" tyylinsä kehittelyyn, kiertelee itsetyytyväisyyttä uhkuen second hand -liikkeitä tai jättää muodin kokonaan huomiotta. Muoti voi olla inspiroivaa, hauskaa, naurettavaa tai typerää, mutta sen seuraaminen tai seuraamatta jättäminen ei loppujen lopuksi merkitse (harvoja tapauksia lukuunottamatta) muille kuin itse pukeutujalle juuri mitään. Vai onko joku eri mieltä? Onko tuntemattomien pukeutuminen teille tärkeää tai jaksaako se kiinnostaa pidempään kuin pariminuuttisen "hei, toi mekko on kiva" -huomion ajan?

Ps. Pakko varmaan tunnustaa, että vaikka olenkin osannut olla maltillinen mekkojen, hameiden ja housujen suhteen, ei sama harkitsevaisuus ole välttämättä siirtynyt muuhun kuluttamiseen - kiikutin juuri tänään kaupungilta kotiin Desperate Housewivesin kaikki seitsemän kautta sisältävän boksin. Oops.