Happy Holidays!

Viimeiset pari viikkoa ovat, koko syksyn tavoin, olleet todella kiireisiä: yliopiston jo muutenkin kova vauhti kiihtyi noi kymmenkertaiseksi esseepalautusten aikana. Briteissä arvostetaan täsmällisyyttä, ja alkusyksystä juuri kukaan ei myöhästellyt yliopistolta, mutta viime viikkoina ysin luennoille on valunut jengiä vielä puoli yhdentoista aikaan. Jotkut taas ovat aamukahvin avulla jatkaneet suoraan aamukuudelta esseen palautettuaan suihkun kautta kouluun.

Itse en ole ollu ihan yhtä reipas, vaan lopetellut kirjoittamisen yleensä siinä viiden aikoihin ja laittanut herätyksen soimaan vasta kahdeksaksi. Vaatteet? Hiusten harjaus? Meikkaus? Viimeisimmän voi unohtaa, kaapista vetää päälle jotain lämmintä ja mukavaa ja luottaa siihen, että pörröiset kampaukset ovat nyt muotia. ;) Pari ekaa aamutuntia meneekin tällä kaavalla vielä yleensä torkahtamatta, mutta iltapäivällä kotiin päästyä kiinnostus lähteä illalla uudelleen kaupungille on aika lailla nollissa. Missasin viime viikolla kaksi suurempaa outingia ihan vain siksi, etten viitsinyt liikahtaa sängystä kun sinne olin viimein päässyt. Toisaalta, välillä liioittelen mielessäni, etten ehdi tehdä mitään sosiaalisia juttuja, vaikka kävin viime viikollakin sushilounaalla, shoppailureissuilla ja hienossa National Portrait Galleryssa.

Valittaminen on turhaa myös siksi, että esseitä kirjoittaessani olen huomannut saavani täällä 'value for money', vaikka yliopisto-opinnoista maksaminen edelleen onkin mielestäni hieman epäeettinen ja mahdollisesti tyhmä ratkaisu, jota joudun perustelemaan itselleni tasaisin väliajoin. Kuitenkin, vaikka välillä tuleekin hetkiä, jolloin mietin miksen käyttänyt lukukausimaksuihin menneitä rahoja vaikkapa rantalomailuun (just kidding, eh..), olen täällä melkeinpä huomaamatta kehittynyt hurjasti a) omalla alallani ja mikä ehkä vielä tärkeämpää, b) englannissa. Myös yhteiskuntatieteellinen tietämykseni on syventynyt huippuvauhtia, minkä huomasin kirjoittaessani ensimmäistä esseetäni positivismista. Vielä puoli vuotta sitten en olisi varmaan edes osannut selittää kunnolla, mitä positivismi edes on, kun taas nyt kirjoitin 2500 sanan hallitun ja hyvin argumentoidun esseen sen hyvistä puolista, heikkouksista ja vaikutuksesta yhteiskuntatieteisiin. Kun pari kuukautta sitten nimet Karl Popper, Kuhn, V.W.Quine ja muut saivat minut lähinnä punastumaan tajutessani, kuinka vähän tieteenfilosofiaa tunnen, uskalsin nyt käyttää heidän ajatuksiaan hyväksi esseessäni (vaikka en vielä voikaan sanoa tuntevani herrojen tuotantoa edes pintaraapaisun verran).

Mitä tulee englantiin, olen tietysti opiskellut sitä alle kouluikäisestä saakka ja osaan sitä hyvin, mutta silti tein syksyn ensimmäiset, vain sivun mittaiset reflection sheetit sanakirjan kanssa ja tarkastutin kesällä potentiaalisille vuokranantajille lähettämäni sähköpostiviestit poikaystävälleni. Voitte siis kuvitella, miten tyytyväinen olin, kuin sain pari päivää sitten yhdeltä opettajistani sähköpostiviestin, jossa hän kehui erästä tehtävääni paitsi sen sisällön, myös virheettömän kielen vuoksi!

Niin iloinen kuin akateemisesta kehityksestäni olenkin, olen myös todella tyytyväinen, että koulu on nyt kolme viikkoa suljettuna. Viime syksynä Suomessa minulla oli koulua niin vähän, että pystyin käymään sen ohella säännölllisesti töissä, ja keväällä Italiassa en edes huomannut loman alkamista - niin lepposissa tunnelmissa siellä opiskeltiin. Nyt taas jopa poikaystäväni, joka sentään tekee samalla koko ajan omaa väikkäriään, huokasi, miten mahtavaa on että olen taas vapaalla. Siispä: rentouttavaa lomaa kaikille sitä tarvitseville!