150 punnan kahvihetki ja kaksi ihanaa kahvilaa Itä-Lontoossa

Eräänä aamuna tällä viikolla puhelimeni piippasi: poikaystäväni oli myöhästynyt Amsterdamin-koneestaan. Tavallisesti 114 punnan lisälasku (sen verran maksoivat uudet liput iltalennolle) olisi saattanut harmittaa meitä, mutta näin semi-kaukosuhteessa se tuntui melkein siunaukselta: saisimmekin viettää vielä useamman tunnin yhdessä.

Onneksi omatkin työni vaativat kyseisenä päivänä fyysistä läsnäoloa vain muutaman tunnin ajan; niiden jälkeen heitin läppärin reppuun ja suuntasin kohti Itä-Lontoota, jonne poikaystäväni oli matkannut heti kentältä tekemään etätöitä.

Tukikohdaksemme valitsimme Exmouth Coffee Companyn (83 Whitechapel High Street). Se sijaitsee vain kivenheiton päässä Aldgaten ja Aldgate Eastin metroasemista sekä aivan Whitechapel Galleryn naapurissa. Kahvila on helppo löytää, sillä sen jättikokoinen herkkuhylly on sijoitettu strategisesti heti ikkunan viereen, ja muistan useammankin kerran ihailleeni paikan toinen toistaan herkullisemman näköisiä leivoksia ohitse kulkiessani. 

Tällä kertaa emme tyytyneet ihailemaan kakkuja ulkoa käsin ja saimme iloksemme huomata, että ne maistuvat aivan yhtä hyviltä kuin miltä näyttävät. Omenahyve toi jälkiruokapöytään usein kaivattua kirpeyttä. Pensansmustikka-juustokakku taas muistutti mielestäni virolaisia serkkujaan, mikä on tietysti minulta suuri kohteliaisuus.

Istumapaikaltamme oli suorat näkymät avokeittiöön, jossa herkut valmistuivat. Näettekö alla olevassa kuvassa kokin kädessä komeilevan ison kattilan? Hetkeä tämän kuvan nappaamisen jälkeen hän ojensi sen meille ja kehotti maistamaan valmistamaansa marenkitaikinaa. Minä jätin kunnian väliin, mutta poikaystäväni otti tilaisuudesta vaarin ja raportoi, että marenkien tapauksessa taikina on valmista luomusta herkullisempaa (Exmouth Coffee Companyn valmiita marenkeja emme tosin ole kumpikaan vielä maistaneet). 

Kahvilassa oli muutenkin leppoisa ja viihtyisä tunnelma, eikä kukaan tullut häätämään meitä pois tee- ja kaakaokuppien tyhjennettyä, mistä paikka kuin paikka saa tietysti etätyöntekijöiden kirjoissa automaattisen plussan. Parin tuntia ahkeroituamme päätimme kuitenkin jatkaa töitä jossain muualla. Kuljimme ehkä korttelin eteenpäin, kun huomiomme kiinnittyi toiseen todella suloiseen kahvilaan. Astuimme sisään Grounded Coffee Companyyn (9 Whitechapel Road), asetuimme mukavasti lukuisien tyynyjen täyttämälle sohvalle ja tilasimme teetä. Pöytään tuotu kannu oli samanlainen kuin edellisessä kahvilassa. Hetken päästä huomasimme toisenkin yhtäläisyyden: tiskin takaa meille vilkutti iloisesti sama kokki, joka oli vähän aiemmin tarjonnut meille marenkitaikinaa.

- It's the same restaurant! hymyili hän ja osoitti takaovelle, jonka kautta kahden kahvilan välillä  kulkeminen onnistui näppärästi.

Ei siis ihme, että viihdyimme myös Grounded Coffee Companyssa paremmin kuin hyvin. Aivan liian pian oli poikaystäväni aika lähteä kentälle ja minun suunnata takaisin yliopistolle seminaariin. Noin viiden tunnin kahvilareissumme hinnaksi tuli herkut ja lennolta myöhästyminen yhteen laskettuna noin 150 puntaa, mutta voin rehellisesti sanoa, että se oli jokaisen sentin arvoinen. Joskus kannattaa myöhästyä koneesta.