Takaisin lukutoukaksi

Monen muun ihmisen tavoin asetin itselleni vuoden alussa tavotteita. Monen muun tavoin jouduin myos aika pian toteamaan, etta osa niistä ei tulisi toteutumaan ainakaan vuonna 2014.

Lupaus käydä ulkona tanssimassa vähintään kaksi kertaa kuussa? Ei: sen sijaan olen käynyt entistä useammin drinkeillä, joita pidin aiemmin pidän edelleen lähinnä huonona korvikkeena kunnon discoillalle. Lupaus käydä salilla useamman kerran viikossa? Ei: kaduilla tupakoivien “herrasmiesten” ja “-naisten” ohittamiseen käyttämäni pikaspurtti taitaa valitettavasti nykyisin olla yleisin urheiluharrastukseni.

Needless to say, en siis vieläkään saa vedettyä edes yhtä leukaa, josta haaveilin jo vuonna 2012.

Tästä huolimatta olen lupausteni yhteissaldoon todella tyytyväinen. Ai miksi? No koska ainakin yksi niistä onnistui paremmin, kuin olisin edes osannut toivoa.

Tammikuun alussa päätin, etta tulen tänä vuonna lukemaan yhden kirjan viikossa. 

Kuten silloin kirjoitin:

Lukeminen on aina ollut yksi tärkeimpiä harrastuksiani, mutta viime aikoina (ööhmm.. vuosina..) en ole ehtinyt tai oikeastaan saanut aikaiseksi omistaa sille tarpeeksi huomiota. Lukemattomuus kuitenkin tyhmentää, ja olen varma, ettei akateemisten artikkelien ahmiminen korvaa kaunokirjallisuuden ja vapaa-ajan lukemisen jättämää tyhjiötä. 52 kirjaa vuodessa ei todellakaan ole paljon, mutta esimerkiksi viime vuonna luin (koulu- ja gradukirjoja lukuun ottamatta) vain noin neljäsosan tästä luvusta, eli suunnilleen kirjan per kuukausi. Auts.

Keskustelin aiheesta ystävieni kanssa, ja moni kertoi samasta kokemuksesta: lapsuudessa niin tärkeä lukuharrastus oli saanut aikuisuudessa väistyä kaiken muun tärkeän, kuten sosiaalisessa mediassa hengaamisen, tieltä. Luin myos artikkeleita, joiden mukaan nettiajan lyhentynyt attention span tarkoittaa sitä, että luemme mieluummin tuntemattomien ihmisten twitter-päivityksiä kuin maailmankuulujen kirjailijoiden teoksia – keskittymiskykymme ei riitä tiiliskiven paksuiseen (tai monesti edes sadan sivun mittaiseen) kirjaan uppoutumiseen.

Olin suoraan sanottuna kauhuissani: pelkäsin, että tavoitteeni jäisi toteutumatta ja lukisin jatkossakin vain yhden kirjan siellä, toisen täällä, samalla säännollisemmästä lukutahdista haaveillen.

Näin 11 kuukautta myohemmin huoli tuntuu hassulta. En lukenut tänä vuonna 52 kirjaa, vaan melkein tuplasti enemmän. Ylitin siis tavoitteeni ruhtinaallisesti - en siksi, että olisin niin kovasti halunnut toteuttaa lupaukseni, vaan siksi, että muutaman säännollisen lukuviikon jälkeen muistin, että lukemista parempaa harrastusta on yksinkertaisesti vaikea keksia. Okei, ehka vähän myos siksi, etta tyoskentelin alkuvuoden kustantamossa, jossa lukeminen on aika olennainen osa tyonkuvaa...

Kaksi kirjaa viikossa voi kuulostaa hurjalta tahdilta, mutta oikeasti sen saavuttaminen ei ole mitenkään erityisen hankalaa. Mukaan on mahtunut niin  kiireisiä tyoviikkoja, jolloin en ole lukenut lainkaan, kuin myos kirjoja, jotka olen ahminut parissa tunnissa.

Silläkin uhalla, että kuulostan joltain self help –neuvojalta, on pakkoa suositella lukemisen lisäämistä myos muille. Tiedän, miten vaikealta aloittaminen voi pitkän tauon jälkeen, mutta se on ehdottomasti sen arvoista.

 Ja vuonna 2015 harjoittelen, kunnes saan vedettyä sen leuan. 

Onko paikalla muita (nykyisia tai entisia) lukutoukkia? Tuntuuko hankalalta loytaa tarpeeksi aikaa lukemiselle kaiken kiireen keskella?