Vaihdossa Italiassa

Kesän muuttuessa pikkuhiljaa syksyksi on facebookiin ilmestynyt kiihtyvällä tahdilla vaihtoon lähteneiden tuttujen tarinoita ja hehkutuksia ulkomailla opiskelun hauskuudesta ja haastavuudesta. Tämä on saanut mun ajatukset eksymään entistä useammin viime vuoden alkupuolelle ja aikaan, kun olin juuri aloittanut Erasmus-vaihtoni Firenzen yliopistossa. Italiassa asuminen oli ollut mun unelma 16-vuotiaasta saakka, ja Etelä-Euroopan lämpöön muuttaminen jo muutaman vuoden ennen sitä. Niinpä tiesin jo yliopistossa aloittaessani - ei, jo yliopistoon päästyäni - ei, jo yliopistoon hakiessani - tai oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun vasta suunnittelin yliopistoon hakemista, että haluaisin hyödyntää EU:n opiskelijoille suoman fantastisen vaihto-ohjelman nimenomaan italialaiseen dolce vitaan tutustuen.

Vaihdosta tiedotettiin laitoksellani muistaakseni jotain jo ensimmäisen vuoden aikana, vaikka niin nuorille ei vaihtoon lähtöä vielä suositeltukaan. Kyse ei varmaankaan ole iästä, vaan opintojen vaiheesta - mutta koska aloitin itse yliopiston 19-vuotiaana, olisin kyllä siinä vaiheessa ollut vähän liian nuori asumaan yksin ulkomailla. Loppujen lopuksi en sitten edes 22-vuotiaana lähtenyt matkaan yksin: vielä tapailumme alussa Etelä-Eurooppa-innostukseeni epäluuloisesti suhtautunut poikaystäväni päätti parin vuoden seurustelun jälkeen, ettei halua enää kaukosuhteeseen, vaan muuttaa kanssani Toscanan pääkaupunkiin. Eikä ole kyllä päätöstään katunut - jo ensimmäisinä päivinä T ihasteli, että Italiahan on monista stereotypioista poiketen oikea sivistysvaltio, eikä ongelmia aiheuttanut edes avomieheni puutteellinen (tai rehellisesti ilmaistuna puuttuva) italian kielen taito - paitsi minulle siinä vaiheessa, kun hoidin puhelinliittymäämme, asuntoomme ja matkajärjestelyihimme liittyvien juttujen lisäksi myös poikaystäväni suuren intohimon, polkupyörän, hankkimiseen ja huoltoon kuuluvan kommunikoinnin all by myself. Toisaalta, niinhän olisin ensiksi mainittujen kanssa joutunut toimimaan myös ollessani vaihdossa yksinäni. Mitä taas tulee T:n urheiluharrastuksen johdosta lähettelemiini kaupankäyntisähköposteihin ja puhelimitse tekemiini varaosakyselyihin, niiden ansiosta pyöräilyyn liittyvä italian sanasvarastoni varmasti ainakin kymmenkertaistui. Yhdestä sanasta (la bici) kymmeneen. ;)

Mainitsin jo yllä, että vaihtokohteenani oli Toscanan pääkaupunki, eli siis tietenkin satumaisen kaunis ja kuuluisa Firenze. Kohteen valinta ei kuitenkaan käynyt sormia napsauttamalla: omalla laitoksellani oli tarjota Italiasta vain Padovaa, jossa olin jo käynyt ja joka ei vaihtokohteena liiemmin houkutellut. Ihana vaihtokoordinaattorimme sanoi kuitenkin, että toiveita saa vapaasti esittää, ja että hän pyrkii kyllä järjestämään uusia vaihtopaikkoja opiskelijoiden mieltymysten mukaan.

Siinä sitten miettiessäni - en edes tiedä, miten! - päätin haluavani ehdottomasti hakea nimenomaan Firenzeen.  En ollut käynyt Toscanassa aiemmin, ja renesanssin keskuksen kaunis arkkitehtuuri sekä lyömätön taidekokoelma houkuttelivat minua luokseen. Vaihtosuhteiden luominen vaati jonkin verran sähköpostien lähettelyä minulta ja varmasti monikymmenkertaisesti enemmän duunia koordinaattoriltamme, mutta projekti onnistui kuin onnistuikin. Käsittääkseni paikka on myös jäänyt laitoksemme valikoimiin, ja tänä vuonna siellä on taas ollut uusi opiskelija nauttimassa fantastisen kaupungin tarjonnasta. Jos jollain siis on joku tietty vaihtopaikka mielessä, mutta sitä ei löydy valmiilta listalta, kannattaa kysyä vaihtokoordinaattoreilta apua, ehkäpä he pystyvät sen järjestämään. :)

Jos jollain on jotain kysyttävää liittyen vaihdon käytännön järjestelyihin tai Firenzeen ja Toscanaan matkakohteina, jättäkää kommenttia tai mailia! Nyt ajattelin nimittäin omistaa loput tästä postauksesta muutamille vaihtoni aikana otetuille kuville ja niistä kertomiselle. Olen kirjoittanut jokaisen kuvan alle pienen 'kuvatekstin', jotka sisältävät lähinnä omia fiiliksiäni vaihdosta. Ehkä ne onnistuvat silti valottamaan sitä, mitä kaikkea vaihto-opiskelu Italiassa saattaa tarjota.

Asunnon etsiminen oli ehkä isoin juttu, joka oli hoidettava ennen varsinaisten opintojen alkamista - ja monenkymmenen italialaisilla asunnonvälityssivuilla vietetyn tunnin jälkeen onnistuinkin järkkäämään meille näytön samalle päivälle, jona saavuimme kaupunkiin. Veimme kamat hostellille, jonka olimme varmuuden vuoksi varanneet, ja lähdimme katsomaan asuntoa, joka osoittautui ihan täydelliseksi, ja onneksi vuokranantajakin kysyi saman tien, että missä meidän laukut oikein ovat, hahaha. Päästiin siis suoraan muuttamaan uuteen kotiin, heti ekana päivänä. Hostellista ei onnistuttu saamaan rahoja takaisin, mutta se ei suoranaisesti haitannut, kun hinnaksi tuli joku 100 per henkilö. Esimerkiksi täällä Lontoossa meillä meni varmaan yli tonni hotellikuluihin, kun emme onnistuneet löytämään asuntoa kymmeneen päivään ja asuime siis tuon ajan eri hotelleista. Emme Italiassa edes olleet osanneet aavistaa, että heti ensimmäisenä tsekkaamamme kämppä olisi a) niin ihana b) heti vapaa, joten vaihtoni sai heti täydellisen alun.

Sen jälkeen, kun on raahannut sellaiset viisi matkalaukkua Helsingistä Milanon kautta Firenzeen, tekee tietysti mieli levätä, mutta ihan rehellisesti on pakko myöntää, että vietimme ekat päivät rakastuneina kuvankaunista Firenzeä kierrellen ja ihaillen. Kyseessä on varmasti ihan objektiivisestikin yksi maailman kauneimpia kaupunkeja.

Ekoja päiviä uudessa kotikapungissa. Ihanaa! Oltiin niin fiiliksissä! Ja taustalla näkyy yksi Firenzen upeimmista nähtävyyksistä, maailmankuulu Ponte Vecchio. Ihan hetki ton kuvan ottamisen jälkeen paikalle tosin ajoi poliisi ja käski meidät tiukkaan sävyyn heti pois tuolta. Ihan ymmärrettävää kun pudotusta tuolta sillan reunuskierekkeeltä suoraan Arnoon oli kuitenkin useampi metri.

Minä Firenzen rautatieaseman edustalla, kevätillan auringonpaisteessa. Muistan niin hyvin tuon hetken fiiliksen, sen innostuksen ja ilon siitä, että olin ihan oikeasti toteuttamassa unelmaani ja aloittamassa ihanaa seikkailua.

Kevättalvella matkaan lähtevän kannattaa ottaa huomioon, että talvikuukausina Etelä-Euroopassakin voi olla ihan oikeasti kylmä. Tämä kuva on otettu Bolognassa ehkä viikko Italiaan saapumisemme jälkeen. Kävimme hakemassa poikaystävälleni sen polkupyörän, joka sitten pitikin hänet hyvin kiireisenä koko kevään ja kesän ajan, ja samalla ihailemassa Umberto Econ kuuluisaa kotikaupunkia. Lämpimin takki, jonka olin optimistina pakannut vaihdolle mukaan, oli juurkin kuvassa näkyvä nahkarotsi, ja jotta tarkenin sen kanssa edes joten kuten puin sen alle topin, t-paidan, pitkähihaisen, villapuseron ja hupparin. Ei siinä mitään muuta, kuin että se oli myös asu, joilla tein suuren entranceni erilaisten vaihtarijärjestöjen juhliin ja illanistujaisiin. So stylish! Well I'm from Finland not from France.

Opiskelijajärjestöstä puheen ollen, yksi omista suosikkibileistäni tuolla oli joka torstai järjestetty cena internazionale, jolloin kokoonnuimme isolla porukalla syömään paikalliseen ravintolaan. Toukokuulle asti illastimme aina meidän Firenzen kodin vieressä sijainneessa Osteria dell'Agnolossa, ja ilmojen lämmettyä tarpeeksi siirryimme tähtitaivaan alle Piazza Signorialle. Hintaan, joka taisi olla 12 euroa, sisältyi alku- ja pääruoan lisäksi vettä ja viiniä (tai minun tapauksessani virvoitusjuomaa). Iltaa mentiin aina jatkamaan samaan pieneen yökerhoon vähän matkan päähän. Asiakkaina oli meidän lisäksemme yleensä vain kourallinen miehiä - miksiköhän he saattoivat haluta bileisiin, jossa oli paljon vaihtarityttöjä, joista iso osa jonkinasteisessa humalassa? Keksiikö kukaan mahdollista selitystä? ;) - ja dj soitti aina samoja biisejä, mutta bilettäminen monikymmenpäisessä kansainvälisessä joukossa oli ihan superhauskaa.

Opiskelijajärjestöt järkkäävät retkien ja bileiden lisäksi myös kaikenlaisia hassuja "kokemuksia", joihin kannattaa oman kiinnostuksen mukaan lähteä messiin. Tässä kuvassa olen kaverini kanssa vähän keskustan ulkopuolella Arnon rannalla lähdössä melomaan Dragon Boatilla. Tää otos taitaa olla toukokuulta, jolloin lämpötila lähenteli jo kolmeakymmentä, joten pukeutuminenkin on vähän erilaista kuin edellisissä kuvissa.

Ja tässä sitten kuvaa itse boatista. Tuolla oli osallistujia sen verran paljon, että meidät jaettiin kahteen veneeseen ja laitettiin kilpailemaan keskenämme. Meidän joukkueemme sitten voitti ylivoimaisesti kaikki kisat :D En tiedä miksi, mutta veikkaan, että minun käsilihakseni tai soututekniikkani eivät olleet tässä menestystarinassa kovinkaan merkittävässä roolissa. ;)

Yksi vaihtokevään mielenpainuvampia tapahtumia oli ilman muuta Italian 150-vuotisjuhla. Fiilis kaupungilla oli ihan mieletön, joka kolkka oli koristeltu tricolorella, monet upeat museot avasivat ovensa juhlakansalle ilmaiseksi, musiikkia, paraateja, esityksiä ja ilonpitoa riitti koko illalle, kadut olivat ihan täynnä väkeä ja koko show huipentui aivan mielettömään ilotulitukseen. Todellinen once in a lifetime -elämys, ja pakko sanoa, että italialaiset jos jotkut osaavat juhlia tyylillä!

Firenzessä ja koko Toscanassa järkättiin muutenkin mun siellä olon aikana tosi paljon kaikkea ohjelmaa, ilmaisista museoiden öistä konsertteihin, jätskifestareihin, karnevaaleihin ja kaupunkijuhliin. Tässä minä yhden tällaisen juhlan aikana vastaanottamassa ilmaista halausta - abbracci gratis! Konserteista puheen ollen kävin muuten kevään aikana myös kahdella keikalla, ihan lipun kanssa kuuntelemassa fantastista Nekkiä (oooh!) ja Firenzen muotijuhlien ilmaiskonsertissa mulle ennen vaihtoa tuntematonta Noemia, josta opin kevään aikana tykkäämään tosi paljon.

Pukeutuminen! Jos mietin yhtä juttua, mikä Italiassa oli ehdottomasti ylitse muiden paikkojen, jossa olen asunut, niin ilmasto ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet pukeutua tilaisuuden eikä säätilan mukaan. Tämäkin kuva on napattu ihan keskellä yötä, joko iltakävelyn tai bileillan jälkeen, enkä ole tarvinnut päälle edes mitään villapuseroa tai farkkutakkia. Itse asiassa, jossain vaiheessa kesää yöt olivat ainoa aika, jolloin ulos edes saattoi pakahtumatta lähteä. ;)

Toinen Italian eduksi erottuva juttu on tietysti taideaarteiden suunnaton määrä. Kävin kevään aikana kaikissa kaupungin tärkeimmissä museoissa, ja osassa moneen kertaan. Asuin sen verran keskustassa, että saatoin tuosta noin lähteä ex tempore käymään näyttelyssä tai kirkossa, ja otin tästä kaiken ilon irti. Voin sanoa, että mun renesanssitaiteen, Euroopan historian, taidehistorian ja arkkitehtuurin tuntemus lisääntyi vaihdon aikana todella paljon. Kun asuu kaupungissa, jossa jokainen katukivi kertoo historiasta ja jokainen patsas on oikea taideteos, oppii uutta kuin huomaamattaan. Yllä oleva kuva on otettu Piazza Duomolla komeilevasta kuuluisasta kellotornista, jonne kannattaa ehdottomasti kiivetä jos kauniit maisemat kiinnostavat eikä akrofobia vaivaa.

Ja tietysti itse Firenzen lisäksi retkeilin paljon myös ympäröivissä kaupungeissa. Tämä kuva on otettu retkellä Montecatini Termessä, pienessä toscanalaisessa vuoristokaupungissa. Sen ja yllä mainitun Bolognan lisäksi kävin Sienassa, Pratossa, Pistoiassa, Fiesolessa, Arezzossa, Monteriggionissa, San Gimignanossa, Luccassa ja tietysti kauniissa Roomassa. Toivottavasti en unohtanut listasta mitään paikkaa! Alun perin mulla oli vielä paljon kunnianhimoisemmat suunnitelmat matkojen suhteen, mutta Firenzessä oli niin kivaa, etten halunnut oikeastaan lähteä sieltä minnekään kovin pitkäksi aikaa. :)

Vielä yksi lemppareihimme kuuluva tapa viettää aikaa kauniissa kotikaupungissamme oli puistoissa ja puutarhoissa hengailu. Yllä oleva kuva on otettu Giardini di Bobolissa, ja se vetää kyllä vertoja minkä tahansa eurooppalaisen palatsin puutarhalle. Ihana, ihana paikka!

Vaihtokokemukseni poikkesi varmaan monen muun ulkomaankomennuksesta aika paljon jo siksi, että mukana tosiaan matkusti myös poikaystäväni. Olen todella iloinen siitä, että hän uskalsi sukeltaa saman tien kuudeksi kuukaudeksi itselleen ennestään täysin tuntemattomaan kulttuurin vain saadakseen olla minun kanssani (minä keksisin tosin sekunnissa sata muutakin syytä muuttaa Italiaan, ja nykyisin T on samaa mieltä, mutta alunperin hänen motivaattorinaan oli nimenomaan kaukosuhteen välttäminen). 

Moni ilmaisi mulle huolensa siitä, pystynkö nauttimaan vaihtoajasta, josta parisuhteen toinen osapuoli on samassa maassa. Vastaus: todellakin! :D Jäin tietysti paitsi kaikista hekumallisista pikaromansseista, mutta niin olisin luonnollisesti jäänyt myös kaukosuhteessa ja mitä luultavimmin myös sinkkuna - they just aren't my style at all. Kävin kaikissa opiskelijatapahtumissa suurimmaksi osin itsekseni tai kavereideni kanssa, samalla lailla kuin nyt Lontoossakin. Poikaystäväni kanssa taas pääsin kokemaan sen puolen romanttista Firenzeä, joka olisi jäänyt multa muuten huomaamatta. Pakko kuitenkin sanoa, ettei seurustelukumppanin ottaminen mukaan ole todellakaan mikään vaihdon onnistumisen perusedellytys. Moni seurusteleva ystäväni on jättänyt kumppaninsa puoleksi vuodeksi toiseen maahan ja nauttinut vaihdostaan täysin. Moni sinkkuna matkaan lähtenyt ystäväni taas on päässyt tutustumaan paikallisen kulttuurin lisäksi lähemmin myös paikallisiin poikiin ja ollut aivan innoissaan siitä. Molempi parempi siis!

Yksi vaihdosta parhaiten mieleeni jäänyt juttu on sanoin kuvaamaton vapauden tunne. Vapaus saada viettää puoli vuotta maassa, josta olet haaveillut jo vuosikausia, vapaus saada tutustua uuteen koulutusjärjestelmään ja oppia rakastamasi kieli vielä paremmin, vapaus vaellella tuntikausia kaupungilla, vapaus lähteä tanssimaan tai aperitivolle vaikka joka ilta. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Vapaus istua koko ilta oman kodin parvekkeella, vilkkaalle sisäpihalle tuijotellen, ja lähteä sitten ex tempore maailmanluokan museoon, herkkulliseen pizzaravintolaan tai syömään MAAILMAN PARASTA jäätelöä. Olen todella, todella tyytyväinen, että päätin hyödyntää tämän mahdollisuuden ja lähdin nauttimaan ihanasta Italiasta. Ja vaikka seuraava lause ei viime aikoina olekaan ollut kovassa käytössä missään päin unionia, mun on pakko sanoa se: Kiitos tästä ihanasta Erasmus-järjestelmästä EU! ;)