The ABC of moving to London

Nyt kun omasta rantautumisestani saarivaltioon on jo melkein vuosi aikaa, ja seuraava lasti innokkaita ylioppilaita, au paireja ja seikkailijoita alkaa pikkuhiljaa saapumaan maahan, lienee oikea aika kirjata ylös muutamia muuton kannalta tärkeitä asioita. Aihe on laaja, ja kaikkea on mahdoton käsitella yhdessä postauksessa, joten päätin tarttua aiheeseen aakkosten avulla.

Taustatietoina sen verran, että muutin siis tänne yhtä aikaa avomieheni kanssa, mikä oli luonnollisesti iso plussa: ongelmia ei tarvinnut hoitaa yksin, ja joku muu oli jakamassa vastuuta kanssani. Saavuimme maahan syyskuun loppupuolella ja aika viime tingassa: oma uusille opiskelijoille tarkoitettu ohjelmani alkoi jo parin päivän päästä muutosta, mikä tietysti osaltaan lisäsi stressiä, kun sekä käytännön hommia että koulujuttuja joutui hoitamaan samaan aikaan. Ensimmäinen vinkkini voisikin olla se, että kannattaa varata tarpeeksi aikaa asunnon etsimiseen sekä kaupunkiin sopeutumiseen ennen yliopiston / töiden alkua, vaikka kävi se tietysti näinkin! :)

Toinen vinkkini on se, ettei asioista kannata ottaa turhaa stressiä. Uuteen maahan muuttaminen on iso juttu, eikä pieniä mokia voi välttää, mutta oikealla asenteella Lontoossa pärjää kyllä!

Ja nyt niihin aakkosiin. :)

Asunnon löytäminen on varmasti jokaisen maahanmuuttajan tärkeimpiä tehtäviä. Minä ja poikaystäväni jouduimme asumaan kaksi viikkoa eri tasoisissa hotelleissa ja hostelleissa ennen kuin pääsimme muuttamaan asuntoomme. Asunnon hakemista mutkisti se, ettei meillä ollut ketään paikallista palkkatyössä olevaa aikuista suosittelijaa, eikä toisaalta varaa maksaa vuoden tai puolen vuoden vuokria etukäteen: tätä käytäntöä yritetään usein silloin, kun vuokralaisten kelpoisuudesta ei ole mitään "takeita". Opiskelijat voivat hakea asuntolapaikkaa niin yliopistolta kuin yksityisiltä järjestöiltä, mutta huoneiden hinnat ovat usein niin korkeita, että asunnon jakaminen kavereiden kanssa saattaa tulla halvemmaksi. Kilpailu asuntomarkkinoilla on kovaa, mutta Lontoon kokoisessa kaupungissa on tietysti myös paljon kämppiä tarjolla.

 Just arrived! Eka päivä Lontoossa, eka asuntonäyttö takana, ja vielä muutama edessä.

Bills eli laskut sisältyvät joissain sopimuksissa vuokraan, toisissa taas eivät. Tämän kanssa kannattaa olla tarkkana, koska vesi, sähkö, kaasu ja netti saattavat yhdessä tarkoittaa reilusti yli sadan punnan lisäystä vuokrakämpän kuukausihintaan.

Council Tax on paikallishallinolle eli councilille maksettava tasavero, jolla rahoitetaan esimerkiksi kierrätyksen, puistojen kunnossapidon ja katusiivouksen kaltaisia palveluja. Maksun suuruus vaihtelee asuinpaikan mukaan - brittien keskimääräinen council tax on vähän yli tuhat puntaa vuodessa. Summa sisältyy  joidenkin vuokrasopimusten hintaan, mutta täysipäiväisille opiskelijoille myönnetään maksusta joka tapauksessa täysi vapautus.

Deittailu Lontoossa on aihe, josta mulla ei sattuneesta syystä ole paljon kokemusta. Mielikuvani kuitenkin on, että seuraelämä on Briteissä ylipäätään paljon Suomea vilkkaampaa. Tapahtumia on paljon ja tuntemattomillekin jutellaan aika helposti, varsinkin, jos kyseessä ovat yhteisen tutun tai yliopiston juhlat. Brittimiehet ovat oman kokemukseni mukaan hillittyjä ja kohteliaita, joskaan eivät yhtä avuliaita kuin Venäjällä (eli miehet eivät automaattisesti tarjoa tytöille paikaansa julkisissa), yhtä innokkaita kuin Italiassa (eli tyttö voi viettää vaikka kokonaisen päivän kaupungilla ilman yhtään perään huudettua kohteliaisuutta) tai yhtä hiljaisia kuin Suomessa (eli treffikutsuja tulee kyllä muutenkin kuin miesten otettua pari rohkaisevaa). Yliopiston tai töiden kautta saattaa tavata kiinnostavia ihmisiä, mutta mua on esimerkiksi lähestytty puhelinnumeron toivossa myös metron rullaportaissa. Lontoo on miljoonien mahdollisuuksien kaupunki myös deittailun saralla!

English is the official language of Great Britain, surprise, surprise! Britit ovat todella kohteliaita kielen suhteen: aksenteista ei välitetä ja ulkkareiden kielitaitoa kehutaan helposti. Englannin käyttämistä ei siis tosiaankaan ole syytä jännittää. Paras neuvo jonka voin kielen suhteen antaa on ehkä se, että Lontooseen muuttavan kannattaa valmistautua aksenteihin ja ääntämyseroihin - monikulttuurisessa miljoonakaupungissa  englannista  kuulee paljon muitakin versioita kuin sen Oxfordissa käytetyn.  Varoituksen sana: jo muutaman täällä vietetyn kuukauden jälkeen jenkkienglanti alkoi ainakin mun korvaan kuulostaa todella, todella oudolta. 

Kivat näkymät.

F niin kuin fun. Huvittelu on Lontoossa todella helppoa. Kaupunki on täynnä teattereita, kirjakauppoja, baareja, pubeja ja yökerhoja, puhumattakaan Lontoon ja Englannin lukuisista nähtävyyksistä. Joitain vinkkejä aiheeseen voi saada esimerkiksi tämän blogin matkavinkki-, kulttuuri- tai nights out- tunnisteiden alta.

Guardian on mun mielestä yksi paitsi Britannian, myös koko maailman parhaita sanomalehtiä. Sen lisäksi että lehti edustaa kivempia arvoja kuin suurimmat kilpailijansa ja on tämän vuoksi luotettavampi lähde silloin kun kaipaan selvennystä ja näkökantaa maan poliittisiin kiemuroihin, tarjoaa se myös paljon laadukasta viihdettä kolumnien, muotiliitteiden ja tapahtumalistausten muodossa. Guardianin lisäksi luen täällä tosi paljon metrossa jaettavia ilmaisjakelulehtiä, erityisesti The Evening Standardia, joka on hyvä joskin välillä hieman sensaatiohakuinen katsaus pääkaupungin uutisiin.

Hintataso on mielestäni Briteissä aika suoraan verrannollinen Suomeen. Joissain jutuissa eron kuitenkin huomaa selvästi: Suomessa esimerkiksi ruoka tuntuu olevan paljon kalliimpaa, tai sitten se johtuu vain siitä että nappaan aina siellä ollessani kärryihini niin paljon salmiakkia ja ruisleipää kun siihen kerran on mahdollisuus. ;)

Ikea löytyy myös täältä, itse asiassa kahtena kappaleena: yksi Wembleyn lähellä Länsi-Lontoossa, yksi Tottenhamissa pohjoisessa. Olemme itse käyneet jälkimmäisessä kaksi kertaa. Ekalla kerralla tänne vasta muutettuamme raahasimme kotiin varmaan viisi sinistä jättikassia täynnä tavaraa, toisella vierailukerralla viikko sitten täydensimme kotimme sisustusta. Kummallakin kerralla olemme olleet todella tyytyväisiä ruotsalaisen huonekalujätin hinta-laatusuhteeseen, mutta ehkä mukaan olisi kannattanut ottaa vaikkapa iso matkalaukku, koska ostosten kuljetus määränpäähänsä on ollut varsinainen haaste.

Joki on tärkeä osa lontoolaista kaupunkikuvaa. Thamesin rannalla leikitään, lenkkeillään, nautitaan maisemista. rentoudutaan puistossa tai syödään lounasta, sitä käyttävät niin turistiveneet, liikennelaivat kuin bileristeilytkin, ja jokea halkovilta silloilta on usein parhaat näkymät kaupunkiin. Thames on myös tärkeässä roolissa kansallisissa juhlissa, kuten tämän kesän bileet osoittivat koko maailmalle.

Kulttuurieroista tärkeimpänä nostaisin esiin kohteliaisuussäännöt ja small talkin. Titteleitä käytetään paljon, ja esimerkiksi sähköpostit noudattavat muotoseikkoja paljon tarkemmin kuin Suomessa. Tuttuja tavatessa on kohteliasta jäädä juttelemaan ainakin joksikin aikaa. Naapureita todellakin moikataan, ja esimerkiksi me olemme vaihtaneet omamme kanssa lahjoja suurimpina juhlapyhinä. Ei kannata hämmentyä, jos kaupan myyjä tai tietä pyytävä ohikulkija viittaa nuoreen naiseen sanoilla darling ja love ja mieheen ilmauksella mate. Ja ai niin, vielä yksi juttu: rullaportaissa ei saa seisoa väärällä puolella! ;)

Liikenne on Lontoossa järjestetty hämmästyttävän hyvin. Busseista, metrosta, junista ja jokiveneistä koostuvan verkoston ansiosta liikkuminen kaupungin yhdestä nurkasta toiseen on varsin vaivatonta, vaikka ruuhkatunnon aikana visiitti metroon vaatii rautaisia hermoja ja joskus jopa teräviä kyynärpäitä. Kertalippujen hinnat ovat aika edullisia, mutta kausikortin hankkiminen ei ole halpaa huvia. Pakko tosin sanoa, että Lontoon julkisesta liikenteestä maksaa.. no, jos ei nyt mielellään, niin ainakin hyvillä mielin: nykyisin Suomessa lähinnä ärsyynnyn julkisilla matkustaessani. Ai miten niin busseja tulee kerran tunnissa? Ai miten niin metroa joutuu odottamaan kahdeksan minuuttia? Ai miten niin yötaksasta joutuu vielä maksamaan ekstraa?

M niin kuin muoti. Pukeutuminen on taas yksi asia, jota Lontoossa ei kannata stressata: tule sellaisena kuin olet, ja olitpa millainen tahansa, kaupungista löytyy varmasti useampikin sinua erikoisemmin koristautunut tyyppi. :) Ja jos oma tyyli ei ole vielä löytynyt, ei hätää: kaupungin superlaaja valikoima erilaisia ja -hintaisia kauppoja varmasti auttaa tässä ongelmassa.

Nhs on brittiläinen julkinen terveydenhuoltojärjestelmä, jota myös opiskelijoilla on oikeus käyttää. Ensiksi tulee reksiteröityä kodin, koulun tai työpaikan lähellä sijaitsevalle asemalle, jossa jokaiselle nimetään myös omalääkäri. Täällä toimii myös NHS Direct eli Suomestakin tuttu terveysneuvontapuhelin. Myös lafkan nettisivuihin kannattaa tutustua, ne ovat toimivat ja hyvät!

Oyster Card on elektroninen matkakortti, jolla voi (ja kannattaa!) maksaa matkansa Lontoon julkisessa liikenteessä. Kortin hankkimista suositellaan yleensä jo turisteille, mutta pääkaupungin asukkaille se on ihan must, niin merkittäviä alennuksia Oysterilla lippujen perushinnoista saa. Opiskelijat saavat lisäksi Oysteriinsa kolmasosan alennuksen kausilipun hinnasta.

Pankkitilin avaaminen kuuluu itseoikeutetusti Britteihin muuttavan to do -listan kärkeen. Paikallinen pankkitili saattaa nimittäin olla vaatimuksena asunnon saamiseen - ja asunto taas ehto pankkitilin avaamiseen... lyhyesti sanottuna, prosessi on aika monimutkainen, eli kannattaa marssia pankkiin kaikki mahdolliset paperit mukana ja antaa henkilökunnan auttaa parhaimman tilin löytämisessä ja avaamisessa. Opiskelijat saattavat tarvita hommaan todistuksen student statuksesta, mutta tämä järjestyy helposti yliopiston kautta.

Patrioottista katutaidetta Itä-Lontoossa.

Queen eli Elisabet II ja koko kuningashuone on aihe, josta ei kannata lähteä väittelemään brittien kanssa. Olin eräissä illanistujaisissa Firenzessä vähän viime vuoden kuninkaallisten häiden jälkeen. Paikalla oli minun ja illan italialaisen isännän lisäksi pelkkiä brittejä, ja alkupalojen jälkeen puhe kääntyi brittimonarkiaan. Sanotaan vaikka niin, että illan aikana minä ja italialainen ystäväni opimme kerralla, että teema on meille Commonwealthiin kuulumattomille aika lailla off limits.

Ruokakauppojen hintoja ja valikoimia kannattaa vertailla. Yleisesti voisi sanoa, että Waitrose ja M&S ovat "hienompia" kauppoja, Sainsburys tarjoaa vakaata ja taattua laatua ja Tesco ja Morrisons ovat halvempia vaihtoehtoja. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että Waitrose saattaa olla halvempi kuin Tesco, ja Morrisonista saattaa saada parempia leivoksia kuin Mark and Sparksista. Ketjun nimeä enemmän kauppojen laatuun tuntuu vaikuttavan kunkin paikan omistaja ja henkilökunta, ja samankin ketjun liikkeet voivat poiketa toisistaan aika lailla - ihan niin kuin Suomessa siis.

Sim cardin hankkiminen on samaten asia, joka kannattaa hoitaa heti ensi tinkaan. Me avasimme brittiliittymät heti Paddingtonin asemalle saavuttuamme, ja Google Maps -sovellus pääsi kovaan käyttöön heti alusta alkaen. Itse asiassa kävelin kaupungilla kännykkä kädessä, karttasovellus auki varmaan ekat pari kuukautta hahaha.

Työn löytäminen Lontoossa on aikaa vievää puuhaa, koska kilpailu on todella kovaa. Kuten tämä postaus osoittaa, se on kuitenkin mahdollista! Kannattaa painottaa hakemuksessa kielitaitoa, koska suomalaisilla se on yleensä huomattavasti brittejä laajempaa.

Urheilu on täällä tosi helppoa: ei muuta kuin tossut jalkaan ja lenkille johonkin kaupungin kymmenistä puistoista! Myös yllä mainitut councilit tarjoavat aika kattavan valikoiman liikuntapalveluita, ja monet yliopistot ylläpitävät kohtuuhintaisia kuntosaleja.

Vaalit ovat hyvä tapa tutustua brittien poliittiseen järjestelmään ja päivänpolttaviin kysymyksin. Muistakaa, että lontoolaisina saatte osallistua kunnallisvaaleihin, vaikka ette olisikaan Britannian kansalaisia. Kävin itse äänestämässä tämän kevään Mayor of London -vaaleissa, ja vaikka oma ehdokkaanni ei pormestariksi tällä kertaa päässyt, tunsin suurta ylpeyttä siitä, että sain olla mukana päättämässä näinkin tärkeästä asiasta muiden lontoolaisten kanssa.

Weather on vitsien mukaan brittien suosikkipuheenaihe. Ei ihan niinkään, mutta kyllä lontoolaiset valittavat säästä kiitettävän usein. Ja vieläpä ihan turhaan: ainakin näin Suomen säihin tottuneena saarivaltion ilmastosta on vaikea löytää mitään vikaa. Talvet ovat lauhempia, kesät lämpimämpiä kuin Helsingissä, ja sateestakin pääsee nauttimaan paljon harvemmin, kuin legendojen perusteella luulisi. Pakko tosin myöntää, ettei paikallinen sää kuitenkaan vedä vertoja Italian ihanille helteille. ;)

Xenophobiaa ei Lontoossa tarvitse pelätä. Rasismia valitettavasti ilmenee jonkin verran maassa kuin maassa, mutta en ole ikinä kuullut sen koskettaneen suomalaisia. Päinvastoin, pohjoiseurooppalaisuutta tunnutaan pitävän täällä plussana.

Ystävien löytäminen on helppoa ainakin yliopistopiireissä. Mun on myönnettävä, että itselläni on täällä enemmän ulkomaalaisia kuin brittikavereita, mutta tuntemani britit ovat sitäkin ystävällisempiä ja (rauhallisella tavallaan) seurallisempia. Myös työkaveruus tuntuu täällä olevan arvossaan, ja on aika tyyppillistä lähteä kollegoiden kanssa vaikkapa teatteriin, ostoksille tai after work -drinkeille.

Z niin kuin zone. Lopuksi vielä yksi liikenteeseen liittyvä juttu: Lontoo on jaettu zoneihin eli alueisiin, joiden perusteella joukkoliikenteen hinnat määräytyvät. Se, millä zonella alue sijaitsee, kertoo yleensä paljon myös siitä, minkä tyyppinen paikka on kyseessä. Zonet ilmoitetaankin usein asuntoilmoituksissa. Zone 1 on keskustaa, ja asuntojen hinnat täällä ovat tähtitieteelliset. Zone 2, jolla itse asun, on hyvä kompromissi hinnan ja sijainnin puolesta, ja suurin osa paikoista on kävelyetäisyyden päässä keskustasta (kävelyetäisyydellä tosin tarkoitan alle puolentoista tunnin kävelyä, haha). Joltain zone 6 taas voi löytyä ihan maaseutumaisia paikkoja :). 

Ja vielä kerran: jos jokin askarruttaa Lontooseen liittyen, kysykää pois, vastaan mielelläni! :)